Dana

Pois oravanpyörästä

9.11.17

EDIT// Ihanaa, kun vaivalla saa tekstin aikaan ja sitten se katoaa kuin tuhka tuuleen.. Onneksi sain juuri ja juuri tämän tekstin pelastettua, eli se olisi tässä uudestaan. Sitä se ulkoasun uudistus teettää! :) Ps. poistin just melkeen 150 tekstiä ihan vahingossa.. Parasta mennä siis nukkumaan! :D


Näin mie olen kirjoittanut kesäkuussa:
"Huhtikuu, sitten oli toukokuu ja nyt eletään jo kesäkuun puoliväliä. Aika menee nykyisin niin hurjan nopeasti, etten joskus tiedä, mikä vuosi enää on. Ikää tulee lisää, laskut kasvaa, maailmalle olis kiva ehtiä ennen lapsia.. Mutta jotenkin sitä kuiten haluaa elää nyt tässä hetkessä ja olla stressaamatta vaikka tätä blogia.

Vaikka voisin selitellä äärettömiin sitä, kuinka oon jollain tasolla ahdistunut tästä kirjoittamattomuudesta, mutta toisaalta on ollut hirmuisen vapauttavaa huomata yli kahdeksan vuoden blogiin kirjoittamisen jälkeen, että tämä tekee mielelle niin hyvää. Mulla ei ole koskaan ollut velvoitetta kirjoittaa mitään, koska en saa tästä palkkaa, mutta toisaalta kaipaan hirmuisesti sitä omaa aikaa koneen kanssa. Kuvien muokkaamista, tekstin kirjoittamista, mutta en ole vielä löytänyt sitä sopivaa aikaa itselleni toteuttaa sitä edes kertaan viikkoa. Sinäänsä surullista, koska kun tätä ei tee säännöllisesti, tekstien luominen ei synny enää niin itsestään kuin ennen. "

Ylläolevat kuvat viime keväältä. Sininen mekko YO-juhlista.

Kevät meni hurauksessa ja kesä vielä nopeampaa. Onko joku muu samaa mieltä: Mitä enemmän tulee vuosia niin sitä nopeammin aika tuntuu juoksevan? Toukokuussa musta alkoi tuntua, että jumitun oravanpyörään, josta en pääse hyppäämään pois.  Mie olen tehnyt youtubeen videoita silloin tällöin, mutta en ole koskaan tajunnut niitä linkittää tänne?!? Mitä? Mie en ole edes kirjoitellut meidän häämatkasta ja tuntuu niin tyhmältä, kun en ole saanut kirjoitettua tänne yhtään mitään!

Myös blogimaailma on muuttunut niin hurjasti, etten oikein pysy enää sen mukana. Kiinnostaako ketään enää lukea näitä kun tuben videot on niin helppoja. Moni vanha bloggaaja on joko siirtynyt kokonaan tubeen tai instagramin puolelle, mutta mikä on sen jälkeen uusi ilmiö? Mulla ei ainakaan ole mitään hajua.

Toinen ilmiö on uupumuksen tuominen esille. Moni on myöntänyt masennuksen tai burnoutin elämässään. Mie pystyn jollain tavalla samaistumaan näiden ihmisen kanssa, koska täällä Kittilässä elämä tuntuu niin tylsältä ja saamattomalta. Se oravanpyörä, joka alkoi keväällä on jatkunut nyt monta kuukautta ja mun pää on yksinkertaisesti niin sekaisin, etten osaa oikein ajatella yhtään mitään sen kummemmin. Mie vaan herään, käyn töissä ja olen olemassa. Tuttua?


Mulla on voimavara, jota en tällä hetkellä antaisi mitään hinnasta pois: Riku, Dana ja lapin ihana luonto! Mie en varmasti olis jakanut näinkään pitkään ilman näitä kahta tässä mun arjessa. 

Mie olen potenut jo pidemmän aikaa itseinhoa mun kroppaa ja koko olemusta kohtaan. En ole voinut katsoa peiliin ilman itkua, joka ei koskaan kuitenkaan tullut. Ulkoisesti olin kova kuin kivi, mutta sisältä ihan rikki. Mulla on ollut kesällä suuria taipumuksia syödä liikaa herkkuja ja kaksoiselämän eläminen, että kaikki muka olis ollut hyvin. Ei, mie olen henkisesti ollut niin loppu, että mie lopetin sen paremman tavoittelemisen kauan aikaa sitten. Tein ihan liikaa töitä miellyttääkseni muita ja unohdin sen kaikista tärkeimmän: Minut itseni.


Syksyllä mie hain elämään uutta inspiraatiota This is the real s*it -tapahtumasta täällä Levillä. Sen jälkeen mie koin jonku sortin heräämisen super hyvien luentojen jälkeen, että mun häätyy tehdä iso muutos mun elämässä. Luennoilla puhui mm. Tomi Kokko, Jaakko Halmetoja, Hatsolo, Joosua Visuri, Mikko Paunonen ja paljon muita hyvinvoinnin ammattilaisia! Mie imin tuona viikonloppuna niin paljon energiaa mun elämään, että palasin salille, aloin käymään naisvoimistelijoiden jumpissa ja vaihdoin ruokakaappien sisällön täysin. 

Mutta ehdottomasti paras apu mulle on ollut Riku joka päätti alkaa muuttamaan elintapoja ja ollaan alettu yhdessä kokkaamaan ja liikkumaan! Salilla pumppaillaan lihaksiin voimaa ja luonnon tuntureilta haetaan energiaa arjen jaksamiseen! Viikonloppuisin me käydään kiertelemässä lähi tuntureita 20t kävelylenkeillä, mutta se on ainoa tapa, millä saan nollattua mun ajatukset arjen hulinasta. Joidenki mielestä ollaan nykyään ihan eräjormia, teltaillaan ja kävellään kun sekopäät kalakamppeet päällä, mutta mie rakastan tätä niin paljon. Tämä oli se syy, miksi mie halusin muuttaa tänne: Luonto. 

Eka Ylläs, loput Aakenustunturi

Me ollaan myös koko lokakuu juhlittu meidän 10-vuotista taivalta yhdessä. 25.10.2007 alettiin virallisesti seurustelemaan ja tuosta ajasta tuntuu olevan ikuisuus. Melkein puolet meän elämästä ollaan eletty ja rakastettu yhdessä niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Ja me ollaan edelleen tässä kulkemassa yhdessä. Ihan uskomatonta ja mie olen niin kiitollinen joka ilta, kun saan nukkua näiden kanssa <3

Dana taas puolestaan alkaa näyttämään vanhuuden merkkejä. Se on koko kesän ja syksyn sairastellut joka toinen kuukausi, milloin syöden epämääräisiä esineitä (Kyllä.. Höperö siitä on tullut) ja milloin anaalit puhkeaa ja viimeksi me koettiin vahva valeraskaus, joka koetteli hermoja ihan toen teolla.. Mutta oottakaas kun lähdetään jonnekin tunturille kävelylle niin Dana "herää eloon" ja antaa itsestään 110% juosten ja hyppien KOKO reissun! Se rakastaa sitä kyllä niin paljon ja antaa energiaa koko viikon nukkumiseen... Viikonlopun jälkeen sillä ei ole tietoakaan vanhuudesta!

Taivaskero 809m korkea, Pallastunturit, Muonio. 

Mie haluan antaa vielä tälle blogille mahdollisuuden! Viime päivinä mie olen saanut ajatukset kasattua ja tietynlaista tasapainoa arkeen, että luulis muutaman tunnin viikossa irtoavan myös blogille. Tai miehän priorisoin asiat niin, että se on mahdollista!!!

Tulossa siis mm. Juttua meidän häämatkasta, eli palataan muutaman hetken verran Norjaan, reissaillaan muutamalla tunturilla ja on mulla arkistossa muutama ihan vakavampi aihe kirjoiteella. Mutta pidemmittä puheitta: Palaillaan pian! :)

featured

Häämatkalla Norjassa (part 2)

20.7.17


Juuri nyt ollaan häämatkalla (part 2) ja palaan takuu varmasti blogiin kertomaan 12 päivän road tripistä pohjoisessa Norjassa. Meidän matkaa voi seurailla parhaiten nyt instassa (timjaiwithlove) ja snäpissä (timjaii)! Nyt kone kiinni ja ajatukset narikkaan! :)

Dana

Toukokuussa klo: 23.34

22.6.17


Kesä on tullut viimein tänne lappiin, räntää sataa ja tunturit on vielä lumen peitossa. Tai oli, kunnes kesäkuun alussa tuli ne ihanat helteet ja lumet suli nopeasti pois! Videota (postauksen lopussa) kuvatessa ja kuvia ottaessa toukokuun lopulla ei ollut vielä toivoakaan vihreästä kesästä, mutta nopeasti se luonto alkoi kukkia muutaman aurinkoisen päivän jälkeen!

Uudet Niken juoksukengät jalassa olen alkanut kilkuttelemaan pitkin kylää edes-takaisin. Tähtäimenä tällä hetkellä Levin ruskamaratonin puolikas siskon kanssa syyskuun alussa. Ja pitkästä pitkästä aikaa mun on pakko myöntää, että juokseminen tuntuu niin hyvälle! Harmi vaan, että sain tässä juuri ennen juhannusta hankittua itselleni kesänuhan (ja tottakai mie sairastan sen juhannuksena, kesäkuun ainoalla vapaalla viikolla..) ja näin liikunta on nyt hetken tauolla.

Olen pienen tauon jälkeen ihastunut musiikin kuunteluun ja uutena ihastuksena juoksun lisäksi olen kokeillut joogaamista! Olen joskus sitä koittanut harrastaa, mutta kun ostin kokeiluun Yogaian ohjatut tunnit olen ihan koukussa. Muutama meditaatio ja treenin tehneenä mieli on kyllä selkeästi virkeämpi, joten todellakin aion jatkaa harjoitusten tekemistä! Jooga kun tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia, jota juuri nyt kaipaan elämään!


Dana karhunpoika on vähän sairastellut juuri tämän videon jälkeisellä viikolla, jolloin Danan anaalit kirjaimellisesti mätäni, vatsan kanssa ollaan oltu ongelmissa, kun helteellä oksennettiin ja ripuloitiin koko asunto.. Onneksi kaikesta on selvitty vain säikähdyksellä, mutta pikku hiljaa aletaan tajuamaan se, että koira vanhenee ja vaivat lisääntyy... Pitäisi muistaa nauttia jokaisesta hetkestä tuon karvaturrin kanssa ja voi että rakastan näitä Danan kuvia! Aurinkoa ei ole juuri muokattu, joten valolla saa ihmeitä aikaan! :)

Liikunnasta vielä ennen videota sen verran, että pyöräilen lähes joka päivä töihin! Hyötyliikunta roks! Unohtui merkitä, mutta Levin ruskamaraton on 2.9.2017!

Bloggerin lukijat

FACEBOOK