L: Diipadaapa!


Rakastan mun uutta kahvinkeitintä, itse tehty ruoka on parasta, hyvä kirja pelastaa kurjan päivän ja tämä kaikki on tiivistettynä menneestä viikosta. Eilen danssattiin Tiinan kanssa auton kera ja ulkoilutin uusia pidennyksiä! (juttua tulossa myöhemmin)

No ei siinä vielä kaikki, huomenna töihin ja sitten vappua juhlimaan asujen kanssa! 
HAUSKAA VAPPULOMAA KAIKILLE! :)

L: Paha päivä


Tänään alko uus työharjoittelu, paikka on mahtava, mutta mun olo mitä kamalin. Aamulla pienessä jännityksessä melkein pyörryin, mutta päivän mittaan olo parani. Kun pyöräilin kotia, paistoi aurinko ja mulla ei tietenkään ollut aurinkolaseja, eikä  uv-suojaa kasvoille. Mullakun on tehokuuri kasvon epäpuhtauksille ja aurinko pahentaa ihoa, joten oli aika kiire kotia. Oikeasti olin 4km jälkeen ihan kuollut, enkä pystyny liikkuun tuntiin yhtään mihinkään. Sitten olo parani ja kas kummaa, laitoin kämpän ihan uuteen uskoon.

Koska muutan pois tästä kopperosta (sillä nimellä kutsun sitä..) haluan pienen hetken nauttia vielä yksin elämisestä ja teinkin tästä pienen yksiön. Se tarkoittaa sitä, ettei sohvaa ole ja sänky on kaiken keskipisteenä! Sohva pääsi alkoviin lukunurkaksi ja sänky sohvan paikalle. Olkoon tämä viimeinen järjestys tässä kämpässä ja tällain jätän hyvästi yksin asumiselle! :) Nauttikaamme vielä reilu kuukausi tästä ihanaisesta (hirmu) kämpästä, oon nimittäin aloittanut jo pakkaamisen, hups :)

L: Nyt kulkee


Nyt mulla on ehkä maailman siistein menopeli ikinä.. Ok, ei se tosiaankaan ole kaunis, mutta ainaki parempi kun edellinen punainen, 20 vuotta vanha pyöräni :D Nyt kehtaa polkea töihin joka päivä, mutta äiti ei päästäny helpolla, sillä mun piti ostaa kypärä samalla. Pikkuveljeä lainaten: "Mun pää on kovempi liikenteessä ku muiden!" 


Sää taas puolestaan tappaa mut maanantaina, jos tiet on jäässä tai muuten lumen peitossa. Muistan kyllä yhden vapun, ku oli lumi maassa, mutta nyt on turha edes toivoa mitään piknikkiä puiatoon viikon päästä.. Loppuis jo tuo räntä!

L: Täydellinen pöytä

Voi Tiina minkä teit! Jätit mun huoleksi blogin juuri silloin ku mulla ei oikeasti ole mitään sanottavaa tai kerrottavaa! Siksi kostan tän ja esittelen sun puolesta päivän asun viikonlopulta ;)


No enpä muista mistä on mikäkin vaate niin eipä tästä paljoa iloa ollut! Mutta tuo nahkatakki on aika nam! 

Mutta meillä mökillä on ehkä maailman ihanin pöytä. Siihen mahtuu istumaan koko suku kerralla ja ei tarvi kokoajan tökkiä toista kyynerpäällä saadakseen tilaa. Isä on tän ihan omin kätösin tehnyt ja varmaan sisarusten kanssa kinastellaan, kuka tuon saa sitten joskus! Tuolit on tilattu jostain, enpä vaan muista mistä :D


Mullahan ei puutu seuraavasta asunnosta kun ruokapöytä, mutta tuo taitaa olla pikkusen liian iso.. Mutta tänään asuntoja selatessa löysin ihan täydellisen kaksion, miksen pääse muuttamaan HETI? Vielä kesäkuuhun saakka pitäisi kökkiä omassa kämpässä, mutta pakkaaminen on jo aloitettu.. Hups :D

L: Jukepoksibileet!

Tietokoneeton mökkeily takana ja raskas paluu arkeen. Sää oli mitä kamalin, kesä ei kyllä tule koskaan tuon lumen jälkeen..Viimeinen viikko lähtis työharjoittelussa ennen toiseen paikkaan siirtymistä.

Mutta Riku tuli lomille ja Tiina halus päästä tuulettumaan, eli otettiin suunnaksi mökki ja mun uusi oloasu pääsi kyllä käyttöön. Saunomista, hyvää seuraa ja rento meininki jukepoksin tahtiin :)


Muilla kuvilla ei sitten olekkaan mitään asiaa tänne, ne jää unholaan :D Tiina ja Riku, kiittäkää minun kiltteyttä! :))

Mutta pakko laittaa vielä sellainen muistutus, miksi EN mene nukkumaan märillä, harjaamattomilla hiuksilla, koska aamu alkaa varmasti näin komeasti. Tiinalla oli sentään vähän hillitympi lookki aamulla, tosin ku mulla.. :) Leijona liikenteessä, mutta hauskaa oli, kiitos kaikille! :)

L: Asenne muuttaa koko elämän

Dodii, joskus asuja täältäkin tulee, tosin taitaa tämä olla pitkään aikaan viimeinen asu.. Ei nimittäin kauhean kivaa ollut ja mun KAIKKI asut on tuota luokkaa. Mustaa, yksinkertaista ja tylsää, tällähetkellä ei muu tyyli oikein innosta, koska vanhat ihanat vaatteet odottavat kaapissa 120km päässä. Ja ei tuo tauskataan oikein imartele mun asua.. :D


Punaisenmustalla merkityt hyötyliikuntaa, haaleat punaiset kevyttä liikkumista.
Asiasta taas kukkaruukkuun, nyt on tulossa paljon ajatuksia ja mietteitä, koska liikkuminen jaksaa edelleen innostaa! Mun pitäis peräti pitää vähän taukoakin välillä, koska polvi on kipeytynyt inhottavasti. En kuitenkaan halua makoilla kotona liikkumattomana ja koiran kanssa lenkkeily ilman juoksua lasketaan nyt enemmänki hyötyliikunnaksi, koska se on pakollista liikuntaa.. :D No ei vais. Säät ovat olleet niin huonot alkuviikosta, ettei ulos ole kehdannut mennä. Torstaina oli jo pakko raahautua salille, koska liikkumattomuus alkoi ahdistamaan.

Oon positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon jaksan juosta tai yleensä liikkua ennenkun oikeasti väsyn. Lihakset eivät juuri ole halleluujaa huutaneet, eli vielä kovempaakin saisin salilla mennä. Mutta on hyvä aloittaa vähän kevyemmin ja koventaa panoksia myöhemmin :) Toisin sanoen keskityn nyt kunnon kohottamiseen ja alkan treenaamaan isoilla painoilla vasta myöhemmin. Mutta nyt olen kyllä hoksannut sanonnan, että liikkuminen on päänsisäistä ajattelua. Jos aina ajattelee, ettei jaksa niin ei silloin jaksa, mutta kun ajattelee positiivisesti niin askel kevenee kummasti. :)

Liikunnan päätin aloittaa jo jouluna, mutta silloinen flunssa esti sen, mutta jos olisin silloin aloitanut liikkumisen, en varmasti olisi jatkanut. Mutta silloin sain ajatella asiaa paljon ja ajatukset olivat vain positiivia. Jouluna myös fysioterapeutin puhe koulussa herätti ajatuksia ja sen innostamana vähensin autossa istumista huomattavasti ja lisäsin hyötyliikunnan kuvioihin. Kävelin kauppaan, kävelin koiran kanssa pidemmän kautta Tiinalle jne. Tietenkin ottaen huomioon flunssan ja en rasittanut itseäni liikaa, koska peruskunto on kärsinyt kovia muutaman vuoden aikana.. Ja kiitos puhjenneen astman, olen joutunut tekemään paljon muutoksia asioissa ja miettimään tulevaisuutta vielä enemmän.

Alla olevat kuvat sai kyllä ajattelemaan liikunnan hyötyjä vielä enemmän ja inspiroi liikkumaan edelleen lisää. Tässä siis siveliäitä kuvia mun ylimmääräisistä lihaksista ja siinä sivussa salivaatteista ihan päällä. Pyh mulla  mitään lihasta ole, vielä... :D Nimittäin tie on pitkä ja sykemittari on mun paras kaveri!


Nyt kun innostuin ihan urakalla kirjoittamaan niin jatketaanpas aiheesta vähän syvällisempään ajatteluun. Paino ja kauneusihanne on suuressa roolissa nykypäivän "kesäkuntoon"- jutuissa. Nuorena ja tyhmänä liikuin vain laihtuakseni, vaikkei siihen ollut mitään syytä. Olin normaalipainoinen, hyväkuntoinen, mutta murrosikä saa ihmeitä aikaan ja olen aina ollut mielestäni muita suurempi. Oikeastaan mun mieli oli vaan niin kieroutunut, etten osannut ajatella asioita niin, miten ne oikeasti oli. Masennuin ajatuksesta, etten ole muiden mielestä täydellisen laiha ja silloin päätin lopettaa liikkumisen. Toinen syy oli Riku, koska no.. Nuorena ja rakastuneena tykätään herkutella, eikä ulkonäkö ole enään niin mielessä..

En osaisi kuvitellakkaan itseäni tikkulaihana, enkä edes sellaista halua. Haluan olla normaalipainoinen, terve ja vähentää tulevaisuuden sairauksia. Mun pitäis treenata uudestaan selän lihakset kuntoon, koska mulla tosiaan on selkärangan nikamassa valumavika, jonka pahenemista voi ehkäistä vain pitämällä keskikropan lihakset kunnossa. Sivussa tietenkin liikkumisella haluan ennaltaehkäistä aikuisiän diabetestä ja liikalihavuutta, koska meillä suvussa kumpaakin esiintyy. Jousun siis periaatteessa tarkasti miettimään, mitä syön ja siihenkin on kiinnitetty huomiota. Ja tietysti se, että hyvällä peruskunnolla jaksaa paremmin töissä ja arkikaan ei tunnu niin raskaalta. 

On kummiskin väärin sanoa, että aloitin liikkumisen pelkästään terveydellisistä syistä, kyllähän kaikki nyt  katsoo myös ulkonäköä. Tärkeää on kuitenkin muistaa perusasiat kaiken pinnallisen taustalla, eikä tuijottaa vain lukuja puntarissa. Oma keho kyllä osaa sanoa, kun sillä on hyvä olla ja luvut eivät kerro totuutta sinusta. Jos jotain niin tämän olen oppinut itsestäni vuosien aikana. Huonon itsetunnon takia en osaa täysin hymyillä itselleni peilistä, mutta osaan kuitenkin hyväksyä sen, että omilla valinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan oloon ja sitä kautta terveyteeni. Kun jaksaa paremmin, osaa hyväksyä itsensä sellaisena kun on ja elämäkin hymyilee :)

Ja kuten aikaisemmin taisin sanoin, olen ajatellut liikkumista jo pitkään, eikä tämä ole toivottavasti vain hetkellistä innostusta aiheesta. Mulla on kuitenkin hyvät tukijoukot, jotka tukee, kannustaa ja jopa tarvittaessa raahaavat minut salille mukaan! Haluan saada jokapäiväisestä liikunnasta osan arkea, eikä tavoiteet saa olla liian korkealla. Monet kerrat ole lopettanut liikkumisen juuri sen takia, kun en ole päässyt mahdottomaan tavoitteeseen, eli realismi on se, mikä pitää jalat maassa.

Oon alkanut tehdä muutoksia elämään hiljaa ja hitaasti. Oma vika kun olen "päästänyt" itseni tähän kuntoon, eikä tästä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni. Koska tämä on tapahtunut pikkuhiljaa huonolla itsetunnolla ja -kurilla, on turha toivoa mitään suuria muutoksia ilman työtä ja aikaa. Niitä nimittäin tarvitaan kumpaakin - ja paljon! Ja itsekuri on se sana, mitä mun pitää opetella joka päivä. 

Tätä tekstiä kirjoittaessa huomaan, kuinka mun ajatulkset ovat muuttuneet vuosien aikana. Olen alkanut ymmärtämään sellaisia asioita, mitä en esimerkiksi vuosi sitten ole edes ajatellut. Liikunnasta ei ole koskaan haittaa, jos sen tekee oikein ja terveellisesti. Kumpa olisin ymmärtänyt nuorempana liikunnan hyödyt ja vaikutuksen mielialaan, mutta vielä ei ole myöhäistä aloittaa säännöllistä liikkumista :)

Kauneudesta kun jotain höpistiinkin niin tällähetkellä haaveilen siitä nyrkkeilijästä, joka olin aikoinaan. Jos olisin jatkanut harrastusta, ken tietää mitä siitä olisi tullut. Lihaskimppu ainakin, jos ei muuta! Tosiaan mahdollisimman lihaksikas on just paras! Aikoinaan sain edellisessä blogissa aikaan hyvän keskustelun Jutta Gustafsbergistä, jota muuten ihannoin nykyäänkin suuresti, nimittäin jotku ei vaan voi sietää naisella lihaksia. Mutta oon aina tykännyt vähän eristä kun valtaväestö ja olisi niin siistiä olla lihaksikas.. Tosin jos joskus muka pääsen tuohon kuntoon niin Riku saa luvan alkaa käymään salilla, koska poikaystävän pitää olla lihaksikkaampi.. :D Riku saa kyllä odottaa sitä päivää, nimittäin tuohon hommaan tarvitaan ihan käsittämättömän hyvä itsekuri ja itseluottamus! -sitä tutkiessa taidankin lähteä huomenna lenkille :)

Kuvat Little Miss -blogista

L: Onnellinen ystävä

Milloin ihminen on onnellinen? Silloin, kun on olemassa sellaisia ystäviä, joihin voi luottaa ja jotka pysyy sun rinnalla vaikeista ajoista huolimatta. Heihin pystyy luottamaan, eikä heidän kanssaan tunne oloa yksinäiseksi. 

Mulla ei ole paljoa ystäviä ja enkä edes kaipaa vanhoja ystäviä. Oon jopa vähän nirso sanomaan, kuka on ystävä ja kuka ei, koska ystävyys pitää ansaita, enkä halua tulla petetyksi. Halua pystyä luottamaan ja vaikka monen vuoden ystävyyskään ei sitä takaa, uskon näiden olevan sitä parhautta mun elämässä. Mun tuki ja turva <3


Riku alias ihana poikaystävä, vielä neljän ja puolen vuoden jälkeen jaksat edelleen katsoa mua ja edelleen olla tukena. Ollaan koettu niin paljon, ettei susta voi olla tykkäämättä. Ja voih, inttiaika on NIIN hanurista, ettei mitään järkeä! Onneksi kohta päästään muuttaan samaan osoitteeseen ja jakamaan arjen pienet ilot (ja riidat ja surut) keskenään. 

Niin ja Dana myös, joka jaksaa aina olla iloinen kun tulen kotia ja joka varmasti antaa pusuja ja haleja joka hetki, eikä ole mulle koskaan vihainen :)

Jenni, BFF, oot mun henkireikä, etkä koskaan voitais tapella mistään. (vaanko siitä inttijutusta! :DD)  Sun kanssa ei ole koskaan tylsää, eikä meidän jutut oikeastaan vois tyhmemmiksi enään muuttua. Osataan pitää yhteyttä monenkin viikon jälkeen ja en ole katunut hetkeäkään, että tapasin sut :)


Ja oi Tiinaseni, en vois koskaan antaa itselleni anteeksi, jos en olis tavannut sua viime syksynä uudestaan! Oot yks maailman rakastettavin ihminen, sulle voi soittaa koska vaan ja kaipaan meidän nökötysiltoja niin paljon. (aka Tiina tulee kylään, kattoo telkkua ja istutaan vaan hiljaa vierekkäin!) Mulla surettaa niin paljon ku ajattelen sun muuttoa syksyllä :( Kuka soittaa sitten mun ovisummeria joka ilta?

Inski, en unohtanu sua, susta ei vaan ole kuvia :D

Ystävissä laatu on se, mikä tekee heistä ystäviä <3

L: Kuitua ripsiin


Nyt on loma lusittu ja pitäis päästä taas arkeen kiinni. Tiedossa olisikin muutama näyttö ja papereiden palauttamista, mutta eipä se haittaa. Vannoin yläasteen jälkeen, etten enään ikinä hiihtäisi, paitsi ei kannate koskaan tehdä "ei ikinä" lupauksia, koska ne ei pidä paikkaansa :) Kivaahan meillä oli ja kävästiin kattomassa armeijan poikaaki pikasesti.

Asiasta kukkaruukkuun, kokeilin ihan ihmeellistä ripsiväriä! Ensin tavallisesti ripsari ripsiin ja sitten semmoista kuitua siihen päälle, joka pidensi ripsiä huomattavasti! Kuitua varisi poskille, mutta ne sai pyyhkäsyllä pois ja ripsari oli maailman helpoin pestä pelkällä vedellä!


Harjoitustahan tuo kaipaisi kun nuita pikkuripsiä näkyy kuvissa harottavan joka suuntaan. Mullahan ei ole mitkään maailman pisimmät ripset nuin muuten, eli ei saa nauraa kun sanon nuita pitkiksi :D Hintaa ripsarilla on 27e ja sitä saa Kicksistä. Arvatkaa kuka haluaa tuota!


Tehtiin mulle sormikiharat, jotka kerkes autossa läsähtää, mutta en kerennyt ottaa kuvaa heti laiton jälkeen. Tässä myös näkyy paremmin tuo hiusten väri, tosin näissä pikkuisen liian oranssit, aikaisemmissa kuvissa taas hitusen liian vaaleat. Mutta päätelköön ken haluaa näiden värin, ite rakastan näitä ihan mahottomasti.. Niinku tykkään Danasta, vaikka se ei kovin innokas kuvissa ollutkaan.. :D

L: Karvaisia kamuja


Aloitetaanpas vaikka sillä, että mun Dermosilin tuotteet tuli vihdoin! Kaksi lakkaa, normaali ja vahva. Hiuksiin jätettävä hoitoaine ja hiuspuuteri! Mielenkiinnolla odotan jokaisen tuotteen kokeilemista :) Tuo yks tuote on sitten Rikulle, joku pesuneste se tais olla :D Kaikki tuotteet taisivat olla yhteensä jotain 25e, eli suosittelen hinnanki puolesta!

Mutta juu, pääsiäislomaa tässä vietellään oikein rennosti ottaen. NOT. Heräsin eilenkin ysin aikoihin, että saan kirjoittaa muutaman koulutehtävän pois. Yllättävän tehokasta työaikaa aloittaa heti aamusta tekemään läksyjä, koska niiden jälkeen jää vielä paljon aikaa muulle tekemiselle! Enpäs ole ennen hoksannut moista!


Viettelen tässä tälläkin hetkellä pikkuveljen kanssa laatuaikaa, muut on reissussa ja meillä on karvaisia vieraita yökylässä. Dana sai kaveriksi Veeran jonka kanssa mulla meinas vaan mennä hermot ku neiti tuli herätteleen puolen tunnin välein ja välillä nukku mun päällä! Ja kuten kuvasta huomaatte, kyseessä ei ole mikään sylivauva, vaikka Veera välillä niin luuleekin.. Onneksi Veera on ihan unelma ulkona, ei tarvi hihnaa ja tottelee paremmin kuin hyvin! Sais Dana ottaa mallia, nimimerkillä eilen mettästin illalla sitä puolituntia naapurin pihalta...

Nukuin yön niin ja näin, mutta aamulla kirjoitin taas yhden esseen valmiiksi! Sais olla useammin lomia niin tekisin ahkerasti tehtäviä! Laitettiin pikkuveljen kanssa jotain ruokaa, tai siis siitä, mitä kaapista löyty. Eilen käytiin kiinalaisessa ja huh, en tykkää yhtään siitä! Olkaa kuukausi kiinassa niin ei kyllä ruoka maistu suomessa :D


Pitäis lähteä toisen kerran tälle päivää tuone metsään kuluttaan koirien virtaa kauniiseen säähän ja sitten mennä juhlimaan synttäreitä. Autokin on pakattu ja aloitetaan pikkuveljen kanssa matkustaminen. Hyvää pääsiäistä näin uudelleen tovotettuna ja nauttikaa tuosta ihanasta säästä! :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat