Esittely

Itseensä löytämistä valokuvauksen keinolla

30.1.14


Se, millainen minäkuva mulla on itsestäni, tekee minusta tällaisen. Ajatus on siitä, miten minun tulisi muuttaa sitä, että saisin taas elämäniloa ja ajatukset selkeiksi. Kuvitelma siitä, kuinka aina vaan "inhoan" itseä ja olen epätyytyväinen jokaiseen päätökseen, ei johda lopulta mihinkään.

Valokuvaus on mulle tärkeää ja rakastan sitä. Olen kuitenkin aina sen takana. Jos joku ottaa minusta kuvaa, niin ensimmäinen reaktio on olla ihan pelle. En ole tottunut siihen, että olen kohteena vaan tykkään olla piilossa. Yleensä olen se seinäruusu, joka haluaa ensin tarkkailla ympäristöä, ennen kuin osaan rentoutua kunnolla. Myös valokuvauksessa tunne on sama, olin sitten kameran edessä tai takana.

Kaveri kertoi olleensa täysin pohjalla oman itsetunnon ja minäkuvansa kanssa parisen vuotta sitten ja saanut voimaa valokuvista. En ole koskaan ennen tajunnut tai edes kuullut Voimauttavasta valokuvasta

Itse kuvaustapoja on monia: fantasiaa metsässä, luonnollista kuvausta omassa makuhuoneessa, juoksemista keskellä kaupunkia siskon kanssa.. "Sen sijaan, että kuvaaja päättää, miten hän näkee kuvaamansa ihmisen, kuvassa oleva ihminen on päähenkilö, joka määrittelee, miten häntä saa katsoa."

"Kuvausprosessin voima perustuu korjaaviin katseisiin ja nähdyksi tulemiseen. Ihmisen kuva itsestä, toisista ihmisistä ja maailmasta syntyy alkujaan aistisessa peilaussuhteessa lapsen tärkeiden ihmisten kanssa. Miten nämä ihmiset katsovat ja koskevat lasta sekä peilaavat lapselle omilla kasvoillaan ja myötäelämisellään tämän sisäistä maailmaa, antaa lapselle kokemuksen liittymisestä toisiin ihmisiin, ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta sekä omasta arvokkuudesta. Koska valokuvausprosessi perustuu näköaistiin, tavoittaa se hyvin juuri ihmisen nähdyksi tulemisen ja näkymättömyyden historiaan liittyvää abstraktia ja tunnepitoista, vaikeasti sanallistettavaa ainesta."Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. "" -Maailman ihanin tyttö


Lyhyesti ideana on se, että tutkitaan omaa itseä valokuvien kautta. Valitaan kuvia, katsellaan niitä ja tutkitaan, miksi tästä tykätään ja mistä ei. Tapoja on erilaisia ja monenlaisia.

Kaverin 'voimauttaminen' oli alkanut vanhojen valokuvien tutkimisella. Katsomalla itseä ja miettimällä, miltä kuvissa tuntuu, mitä ajatusta ne herättävät. Ensimmäisen kuvan pinossa on 200 valokuvaa, joihin kaveri oli itse valinnut itselleen tärkeät elementit ja valokuvaaja oli vain seurannut perässä. Hiljaa vain kävelyä, hyppelyä ja juuri sellaista tekemistä, mitä itse haluaa tallentaa, mutta vuorovaikutusta kuvaajan ja kuvattavan välillä ei ole. Vain hiljaisuus. Kuinka lähelle päästää toisen, pystyykö katsomaan kameraa? Mitä ajatuksia tilanne herättää? Kuvat on annettu kaverille täysin muokkaamattomana ja myös epäonnistuneet ovat kuvat mukana, koska huonoja ei valitse kuvaaja, vaan kaveri itse.

"Kuvat tavoittavat sellaista, mitä ei voi sanoilla ilmaista."

Kun sain katsella nuita kuvia, taustalla soi musiikki ja olin täysin hiljaa. Kuville ei saanut nauraa, kommentoida tai muutenkaan sanoa mitään. Ne ei ole tarkoitettu muiden arvosteltavaksi. Ne on omaan itsetutkiskeluun. Oman mielen voimauttamiseen ja itsensä hyväksymiseen juuri sellaisena kuin kuvissa on.

Kaveri kertoi, että alussa hyviä kuvia oli vain muutama. Nyt muutaman vuoden jälkeen on löytynyt uusia suosikkeja ja pystyy katselemaan itseään erillä tavalla. Nykyisin kaveri ei ole niin kriittininen itselleen ja nauttii elämästä opiskellen unelmiensa ammattia. Kiitos hänelle, kun sain katsella kuvia, olihan ne ajatuksia herättäviä ja meneltelmä mielenkiintoinen lisäys sivistykseen!

"Omakuvien kautta voi opetella katsomaan itseään lempeämmin."

Miten hyödynnän tapaa itselleni? Tämä on omalla tavallaan terapeuttinen tapa, joka herättää paljon ajatuksia ja myös mielenkiintoa ihan ammattitutkintoa kohtaan. Tästä olisi niin paljon hyötyä myös muille, mutta ensin se pitää itse kokea. Viime aikoina olen tutkiskellut vanhoja valokuvia ja tulevalla 'lomalla' varmasti perehdyn omiin lapsuuden kuviin. Myöhemmin haluan "joutua" kameran eteen ja olla ihan oma itseni, mutta kuvaajaksi haluan jonku läheisen ihmisen, johon luotan. Tapoja ja tyylejä on monia, eikä tämä ole varmasti mikään lyhyt prosessi.


HUOM: Voimauttava valokuvaus on ammattitutkinto, joten tätä ei voi käyttämään työelämässä tai periaatteessa edes muille ihmisille ilman tutkintoa, (vaikka olisi mahtava keino erityiskoulussa!) mutta itselleni pystyn kyllä kokeilemaan, miten mielikuva muuttuu. Lainaukset tekstiin otettu sivulta ja voit lukea Voimauttavan valokuvan menetelmästä ja ammattitutkinnosta lisää täältä.

Ennen-jälkeen-kuvat

Treenattavaa riittää

27.1.14


Muutaman päivän olen ollut sillä maidoton/viljaton linjalla keittiössä ja voi että olo on heti kevyempi ja painokin tippunut heti alaspäin! Ihan kauhistuttaa katsoa näitä viimeviikkosia kuvia, kun päätin kuvata muutaman uuden treenivaatteen tänne blogiin. Vatsa ei todellakaan pöhötä nuin paljoa enään, hui!

Kappahlin treenihousut on ihanat korvikkeet Adidaksen musta-valkeille housuille, jotka jouduin itkussa palauttamaan. "Korvaavat housut on vähän isompaan kokoa, koska kyykätessä ei halua pyllyä vilautella. Nämä ovat liimautuneet mulle jalkoihin, joten ei huono valinta :) Sisko osti ne kaikkien ihailemat kukkahousut, mutta itse en niin räikeälle linjalle lähtenyt!


Nykyään uusien housujen kaverina salille on päässyt avaruushousut Ginasta ja BetterBodiesin trikoot. Uusi BB:n paita on aika armoton, joten sitä en ole vielä julkisesti uskaltanut käyttää. 

Huomaatteko näiden yhtenäisyyden? Korkea vyötärö. Mun suosikki BB:t on kaapissa odottamassa parempaa kuntoa ja sekös pikkusen ärsyttää. Vaikka tuo harmittaa, niin lauantaina oli ihanan yllätys! Mun toppahousut oli aikoinaan mulle niin tiukat, etten saanut nappia pysymään kiinni. Nyt niissä on väljyyttä, vaikka viime maaliskuussa ne oli just sopivan tiukat!

Sitten semmonen kamaluuden kauhistus, kun selailin... 2011? kesän kuvia! Ruipelo pallo, jolla ei ole lihaksen lihasta ja miten olen edes kehdannut käyttää tuollaisia vaatteita? Hui kauhistus! Että pitäis piettää mielessä, mistä on lähdetty liikkeelle ja olla jo nykyisestä muutoksesta ylpeä! Mieli vaan tahtoo joskus temppuilla ihan liikaa :/

Asunto

Weekend

26.1.14


Kahvittelua, lenkkeilyä ja hyvää seuraa. Siitä on mun viikonloppu tehty. On ollu kiva vain olla ja hengailla itsensä kanssa, muttei liikaa! Hormonitasapaino kirjaa olen ahkerasti lueskellut ja nauranut putoukselle, Ymmi on kyllä paras!

Toisaalta on mulla jotain pahasti vikaa alitajunnassa, kuten naamakirjassa ilmoitin: "Tiedättekö sen tunteen, kun ihminen on  rentoutumisen tarpeessa? Tänään aamulla (la) heräsin ilman kellon soittamista klo6:58 paniikissa, että mulla on 30minsaa aikaa olla bussissa. Kiireessä söin, puin ja olin pysäkillä klo7:30 kuten aina arkisin. Ainoa ero oli se, että oli lauantai, eikä mulla ollu kiire töihin!!!! Ajatus vähän ylikierroksilla, kun en viikonloppuna osaa rentoutua? Toivottavasti huomenna osaa nukkua pitkään ja olla menemättä töihin!"

Ok, mun pitäis vissiin opetella oikeasti stressinhallintaa? Jooga, meditaatio?

Mun muut asiat taitaa jäädä myöhemmäksi, koska täällä alkaa kohta asuntonäyttö ja mun pitää lähteä evakkoon. On muuten rasittavaa asua posliinitalossa, jonka pitää olla kokoajan tiptop siisti. Toisaalta eipähän tule sotkettua!

Asunto

Rappiolla ei oo hyvä olla

24.1.14


Työnarkkomaani täällä moi! Viikon olen painanut pitkää väh. 10h /päivä ja nyt kyllä väsyttää. Saatiin tossa alkuviikosta tieto, että meiltä menee kämppä mahdollisesti alta, joten uutta ollaan metsästetty kissojen ja koirien kanssa. Saa nähä, mihin sitä päätyy enkä iloitse ennen vuokrasopparin kirjoitusta. Toivottavasti huhtikuussa ei tarvitse nukkua ilman kattoa ja toivottavasti saadaan Dana myös sopimaan sisustukseen... :)

Tammikuu on mennyt nopeasti ja helmikuu varmasti menee hitaasti vielä enemmän töitä tehden, mutta mulle tapahtuu myös silloin kaikkea kivaa :) Tammikuussa kaksi viikkoa meni superin kanssa super hyvin, mutta tän viikon stressi sitten aiheutti täyden piikin herkkujen kohdalla. Muutenkin ei olla kokattu kertaakaan asunnossa tällä viikolla tai edes keretty harrastaa salia hyötyliikunnan lisäksi. [säät ovat olleet mitä parhaat, eikä edelleenkään tarvita niitä toppahousuja edes ysin jälkeen illalla ;)]


Päädyin sitten tulokseen, että superdieetti saa väistyä viljattoman ja maidottoman ruokavalion tieltä pois. Vuosi sitten oli helppoa, nyt liikkumattomana olo on ollut kamalan pöhöinen ja turvonnut juurikin maidosta, joten otin yhteyttä Nettitreeni.comiin. Ruokaohjeiden kanssa katsotaan kuukauden ajan, miten alkaa puremaan tähän mun oloon ja kokeillaan, jos tarvitaan muutosta. Katomma myöhemmin uudestaan raportin kera :)


Treenaamattomuus on tehnyt hyvää mun olkapäille ja tänään ekaa kertaa treenasin niitä sitten marraskuun jälkeen! Kipu on lähes poissa ja nyt kun vaan illalla vielä venyttelen kunnolla niin aamulla näkee, mikä on fiilis. Säännöllinen venyttely ja hieronta on auttanut hirmusesti ja töissä olen enemmän kiinnittänyt huomiota ergonomiaan, joten niillä on merkitystä! Tosin olo on kuin sotanorsulla, mutta onhan tässä kuukausi aikaa ennen äidin 50v juhlia!

Hyvää viikonloppua kaikille! Mun aikataulussa on luvassa paljon treeniä ja ystävien näkemistä höystettynä omalla rauhalla ja pleikkarilla :)


Kirjat ja Lehdet

Lohtua shoppailusta

21.1.14


Mun mieliala ei ole ollut kovin korkealla, joten eikös silloin ole vähän lupa shoppailla? Mikäs sen parempi kohde, kuin kirjakauppa!

1. Mulle kalenteri on elämän pieni ilo, mutta Eniten vituttaa kaikki-kalenteri on kyllä yksi aamun piristys! Joka päivälle on saarnaa esim:"Kaverini sai lapsen. Nähdään 18-vuoden päästä!"

2. Kun kirjoitin omaa opinnäytetyötä viime keväänä, luin silloin tämän kirjan kannesta kanteen. Luin syksyllä Hormoonidieetti kirjan, mutta se oli enemmän sellainen teoreettisempi ja Jaakkolan uusin Taikinasta teräkseksi sisälsi liikaa jumppaohjeita mun makuun, joten halusin kotiuttaa tän kirjan itselleni nyt viimein alennuksesta. Mulla odottaa tussit tuolla, että pääsen tekemään merkintöjä ja merkkaamaan hyvät jutut ylös ja ihan luvan kanssa!

3. Nälkäpelin kaikki kirjat luettavaksi. Olen kuullut tästä sarjasta vain hyvää ja elokuva oli ihan ok, joten jospa saisin enemmän nautintoa kirjan muodossa ;)

4. Koska dementikko unohtaa kaikki, oli hyvä ostaa myös pieni kalenteri kotiin. Mulla työkalenteri on täynnä asioita, joten pitää muistaa alkaa laittamaan osa itselle ylös myös kotiin. Mun kädestä kun meinaa tila loppua merkinnöille ;) Meillä alkoi luistelu viime viikolla ja olen siinä susisurkea, saa nähä, mitä seuraavista kerroista tulee!

Asunto

Aina mukana kaikkialla!

19.1.14


Mun Olympus sai vihdoin perheen kasaan, kun kolme viikkoa sitten tilatut tavarat saapui kotiin! Kameralaukku! Vihdoin omistan tyylikkään laukun, jota voin huoletta kuljettaa mukana ilman, että se herättää liikaa huomiota! Vaihdoin vielä siihen H&M:n laukusta hihna, joten se muuttui astetta uskottavammaksi. Koko on ihan pikkusen isompi kuin mitä luulin, mutta eilisiin juhliin sain tungettua kaiken tarpeellisen mukaan, joten koko on juuri soppeli!

Piti sitä alkaa hifistelemään ja ostin uuden objektiivin. Tällä saa hyvin kuvattua niin henkilöitä kuin kynsilakkoja ja tämän mahtava valoisuus auttaa pimeinä aikoina kuvaamaan sisällä. Nyt on jokaiseen tilanteeseen sopiva objektiivi, vaikka vähän tilaa ympärilleen vaatii :)

Kolmantena odotin eniten tuota kameran hihnaa! En koskaan käytä sitä kaulahihnaa, joten kameran turvallisuutta ajatellen ostin sitten tuon ja se on todettu juuri sopivaksi! Pieni kamera ja pieni hiha= söpöä <3

P.S Tänään se vuokraemäntä ilmoitti myyvänsä tämän asunnon, joten olen tässä koko päivän tuhlannut elämästäni uusien asuntojen metsätykseen. Ei toki viime viikolla saatu just siivottua joulu pois ja laitettua asuntoa uuteen järjestykseen... Kysymys kuuluu: Jäädäänkä vielä kaupungin alueelle vai muutammako kauemmas? Kolme kuukautta aikaa muuttaa, siinä vasta pulka. Ärsyttää ihan triplasti! MIE ROMAHAN!

Juhlat

1:48

19.1.14


Heippatirallaa! Tänään oli juhlistamassa kaverin läksiäisiä, kun neiti päätti lähteä puoleksi vuodeksi vaihtoon Hollantiin! Rohkeaa ja ihanaa, mutta ainahan sitä tulee ikävä toista :) Muut jatkoi (ja ovat varmaan tälläkin hetkellä) yötä baariin, mutta itse vesilinjaisena tulin jo kotiin. Nyt tunnetusti ei väsytä, mutta epäsosiaalisena ihmisenä oli ihana jutella ja rupatella "uusien" ihmisten kanssa!

Tiedättekö sen tunteen, kun näkee pitkästä aikaa tyyppejä, joiden kanssa on ollut tekemisissä viimeksi yläasteella. Vanhoja luokkakavereita, joiden kanssa on ollut samalla luokalla seitsemän vuotta ja nyt sitten "tavattiin" uudelleen! Oli ihana huomata, kuinka aikuisia sitä ollaan nykyisin ja tietty vähän muisteltiin vanhoja :)

Voih kuinka tää bloggerin laatu ajattelee mun ihoa ja oikein blurrasi sen tasaiseksi.... :D Ehdotuksia jostain ohjelmasta?

Esittely

Tuhlari

16.1.14


Tänään on ollut monirikas päivä. On ollut hyviä ja huonoja uutisia, olen ollut tyytyväinen ja loukkaantunut yhtäaikaa, suunnitellut tulevaa ja miettinyt menneitä mutta silti olen tehnyt jotain itselleni epätyypillistä ihan ex tempore! (Googlekaan ei osaa kertoa mulle, kirjotetaanko se oikeasti miten? Välillä, ei väliä vai viivalla?)

Mutta kaikki nämä asiat johti siihen, että hain koko omaisuuden pankista mun keittiöön ja laskin tarkasti jokaisen pennin, miten kulutan tässä kuussa rahaa. Kuten aikaisemmin olen maininnut, että olen nykyisin ihan hyvä rahankäyttäjä ja nyt kun sen konkreettisesti näki itse, niin nyt on PAKKO pysyä budjetissa. Toivotaan siis, ettei lisäkuluja tule yllättäen, mutta nekin on otettu huomioon. Kaikki siirretään siis ensikuulle ;)

Päätin samalla pyhittää tämän kuukauden kulutukselle, eli nyt samalla kerralla ostetaan kaikki tarpeellinen, että seuraavat palkat saa menee suoraan säästöön! Olisi ehkä fiksumpaa ostaa joka kuukausi jotain, mutta "kaikki tai ei mitään"-tyyppinä haluan ostaa nyt nämä, mistä olen jo pidempään haaveillut. Yksi ostos on ikuinen (Hyvä motivaatio herkuttelun vähentämiseen! "Et saa sitä, jos syöt tuon suklaan") ja monen vuoden juttuja ja tekniikat ovat sitten olleet jo hankinnassa opiskeluajoista alkaen, joita ei silloin aikoinan ole pystynyt ostamaan.

Joten se siitä "ostolakosta", esittelen mun uuden töllöttimen: tietokoneen näyttö. Voitte vaan arvata, kuinka kamalalta kaikki virheet näyttää kuvissa ja muutenkin pitäisi alkaa nuita mun 100000000 kuvaa siistimään.. Ihan vuodesta 2006 alkaen! :)

Matkat

Kylmästä lämpimään

15.1.14


Onko tämä ilma ihan todellista? Onko nyt muka tammikuu? Tuntuu enemmän maaliskuulta, koska en ole edellisinä vuosina ajatellutkaan kävellä töistä kotiin. Aina olen mennyt autolla tai bussilla. Eiku enpäs olekkaan, Rovaniemellä asuessani kävelin 1km matkan ihan tuskaisena, mutta rakastin viime talvena sitä ilmaa! Lunta kinoksittain joka puolella ja koskaan ei ollut liian kylmä. Ei edes ne kylmät -32c. Tämä joulukuu oli kamalan liukasta loskaa ja nyt ilma oli viimein kirpsakan ihana ja ilman toppahousuja pystyin olemaan! Taidan pikkusen tykätä talvesta!

Just nyt poden kamalaa koti-ikävää. Mulla haluttaisi edellen muuttaa takaisin Rovaniemelle tai oikeastaan tuon yhden pohojosen asukin kanssa ihan minne vaan. Nyt ei auta itku markkinoilla kun asiat sattuu olemaan näin päin! Tässä ikävissäni suunnittelen ulkomaanmatkaa ja kesällä olisi tarkoitus olla mahdollisimman pitkään pois suomesta. Jos ei yhtäjaksoisesti voida olla sitä 3-6 viikkoa, niin sitten muutama lyhyempi alku- ja loppukesälle, mutta minä en suomeen jää! :)

Faktahan on se, että kyllä kaikkien mieltä taitaa eniten lämmittää tuo aurinko ja valoisammat päivät! Mukavaa keskiviikon jatkoa kaikille, muistakaa hymyillä :)

Korut

Henkka Maukka

14.1.14


Tulin joululomalta kotia ja mulla odotti H&M:n paketti siellä. En muistanut koko paketin olemassaoloa, koska lupasin olla shoppailematta mitään turhaa itselleni ennen ulkomaan reissua. Vahinko oli tapahtunut ja maksettu, joten ei sitä kamalasti voinut enään palauttaa :)

Nyt kovasti haluttais mennä jo seuraavaan kesään, kun tämä ihastuttava sininen maksihame läpinäkyvällä kankaalla odottaa mua malttavattomana kaapissa! Myös "pikkumusta" mekko pääsee odottelemaan kesän rientoja.

Pikkulaukuista kun on aina pulaa, niin nyt se asia on korjattu. Kultainen laukku kultaisilla koristeilla ei voisi olla yhtään överimpi mustaan asuun! Koko on juuri soppeli ja överi kultainen kaulakoru myös on ihana! :) Alennuksesta tarttui mukaan kultainen kaulakoru laatoilla ja hopeinen koru, josta otin muutaman ketjun pois häiritsemästä. Eiköhän nuo kaulakorut hetkeksi riitä! :)

Lupailin, etten urheiluvaatteisiin koske, mutta alennuksesta löytyi muutama toppi. Mulla oin muutamat urheiluliivit, joissa on paksut rinkat ja ne painaa juuri sen verran hartioita, että olo on epämukava. Ohuilla rinkoilla on siis käyttöä :)


Mulla oli muutama korusetti valmiina ilman käsikoruja ja nyt löysin niihin täydennystä viimein! Tumman harmaat kimaletee kivasti mun kivikorujen kanssa ja helmikoruille on aina käyttöä. Kultaiset tippakorvikset ostin aikaisemman laattakorun kaveriksi.

Nuo kahdet samalaiset korvakorut on ostettu VILAn alennuksesta. Korujen yhteinen hinta oli 20e, mutta alennuksen jälkeen hintaa oli 5e. Ei paha, pieni "inkkari vivahde" lisä asuun ja samat korvikset on keikkunu VOF:n Miran korvissa :)

Haaste

Tammikuun haaste ja info

13.1.14

Mitenkäs viime vuoden sadalleyhdelletuhannelle lupaukselle kävikään?

Lupaukset vuodelle 2013:
1. Ei roskaruokapaskaa dieetin aikana, eikä sen jälkeenkään (koko 2013 vuoden tavoite) "- Minimaalinen roskaruua, sipsin, popparien jne syöminen on tarkoitus jättää kokonaan pois ja pysyä siinä mahdollisimman pitkään...."  HAHAHAH kukaan tuskin pystyy olemaan täysin sokeriton, rasvaton, herkuton, keksitön, pullaton kokonaista vuotta.. EHEI! "Myöskin mahdollisimman vähäinen alkoholin käyttö ja varsinki savuttomuus kuuluu tähän..." 2. Tipaton tammi- ja helmikuu oli helppo nakki ja koko vuoden juomiset voi laskea kymmenellä sormella ja savullinen elämäkin väheni lähes nollaan. Lupaus TSEK!
3. Edelleenki se liikunta ja ruokavalio osaksi elämää! Näinhän se olikin suuren osan joo.. Osittain TSEK!
4. Hampaat kuntoon! Laiskamato ei saanu itseä lääkäriin saakka.. eli EHEI!
5. Koulusta valmistuminen! Sain stipendin ja sain alaa vastaavaa töitä, eli todellakin TSEK!
6. Ei turhaa shoppailua ennen kesää (sis. vaatteet ym.) Ja mun mielestä en ostanut koko vuonna mitään täysin päättömän turhaa, eli TSEK!

Mikä mättäs? Kuka hullu tekee nuin paljon lupauskia? Ei ainakaan kukaan viisas ihminen :D Muttaku mulla on satatuhatta ideaa, mitä mun pitäis parantaa tänä vuonna mun elämässä...

Kuvitelkaa, että jos laittaisin tavoitteeksi pudottaa vaikka 2 kiloa kuukauden aikana niin meikähän olis helisemässä jokaisesta pudotetusta kilosta. Paino kun voi muuttuu salitreenin aikana jopa 3kiloa ylöspäin, menisin ihan sekaisin. Muuttuisin ihan kamalaksi kontrollifriikiksi, joka en todellakaan halua olla. Haluan olla oikeasti stressaamatta sellaisesta asiasta kuin PAINO. Mitä väliä, kuin paljon puntari näyttää? Onko sillä väliä, onko mulla jalassa 34 kokoiset housut vai voiko ne olla 40 kokoiset? Mun normaali järki sanoisi, että mitä väliä? Mutta kontrollifriikin mielestä 34 on parempi. Eli onko tässä järkeä?



Pohjaa tälle tulevalle vuodelle: Vuonna 2010 laskin jokaisen shoppailuni yhteen joka kuukausi ja kulutin vuoden aikana n.5000e vaatteisiin, meikkeihin ja sen sellaisiin turhuuksiin. Sen vuoden aikana opin säätelemään rahaa vähän paremmin ja se pätee tänäkin päivänä.

"Kilojahan mulla on hiipunu pikkusen kerrallaan joulun jälkeen, nyt alkaa näyttään kivasti miinusta. -7kg on ollu parhaillaan, mutta nyt loppukuusta tuskin on mitään suurempaa tapahtunut ja vapun jälkeiset turvotukset olis kiva saada pois." -Kirjoitin blogissa toukokuussa 2012.

Vuonna 2012 paino alkoi pudota ihan itsestään ilman minkäänlaista stressaamista. Vuonna 2013 paino putosi lisää kontrolloidusti tietyn ajan sisällä. Mutta loppuvuonna paino alkoi nousta, koska mulla oli 100 eri tavoitetta.. 

Miksi siis en ottaisi "enemmän" haastetta, mutta viisaammin? Lupaus laihduttaa 10kiloa vuodessa on loppujen lopuksi aika päämäärätön ja vuodessa kerkeää kyllästyä, ainakin tälläinen "nyt kaikki tai ei mitään"-tyyppi. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä lopullisia muutoksia ja viime vuonna harjoittelin niiden muutosten tekemistä. Huomasiko joku saman asia, että ajallisesti sain parempaa muutosta aikaan alkuvuodesta, kun mulla oli lyhyempi tavoite? Niinpä. Loppuvuosi menikin ihan pipariksi, kun päätin olla vähän siinä ja vähän tuossa ja loppujen lopuksi en saanut muuta aikaa, kun painon nousua ja tämän tuskallisen olkapääkivun. Tykkään siitä, että mulla on runko ruualle, joten sen idean pidän pohjalla, mutta se "syön rungon mukaisesti, mutta silti vähän sivusta" ei sopinu mulle, vaikka niin kovasti itselleni kaikotin. Myös mun tulokset alkoi hiipua liialliseen tyytyväisyyteen ja kun tilanne alkoi huonontua, en osannut ottaa enään otetta kiinni.

Siispä ojasta allikolle: Nyt kun olen lukenut muiden blogien lupauksia, niin mun lupaukset kääntyi 2014 vuoden kuukauden haasteeksi! Mulle on paras tapa olla aina 2-6 viikkoa haasteessa kiinni ja siirtyä seuraavaan. Kuitenkaan ei ole tarkoitus "lopettaa/unohtaa" haastetta, vaan saada tässä tietyssä ajassa siitä vähän rutiinia/kokeilla, sopiiko se mulle.


Aloitetaan tällain pienellä, mutta silti suurella asialla. Tämän Tammikuun kuukauden haaste on juoda päivän aikana riittävän paljon vettä. Asia, joka pitäisi oikeasti olla jo rutiini, mutta silti se tahtoo aina jäädä unholaan. Kuukauden aikana keskitytään myös siihen, etten vihaisi omaa itseäni niin paljon.

Tarkoituksena ei ole kuitenkaan syödä mitä sattuu ja olla ihan rappiolla juomalla vain paljon vettä.. Ehei, mulla alkoi myös "superdieetti", jossa saan parempaa tulosta juomalla vettä riittävästi. Vuosi sitten koko projekti tuntui kaatuvan siihen, että kiinnitin liikaa huomiota koko projektin epäolennaisiin juttuihin. Aion saada energian kulutettua johonkin oleelliseen ja veden juomisella on enemmän merkitystä kuin sillä, montako parsakaalia mun suusta menee alas. Muutenkin mulla on aina ollut vaikeuksia veden kanssa, joten siihen on hyvä kiinnittää nyt erityistä huomiota.


Koko vuoden aikana aion kouluttaa itseä henkisesti tähän itsensä hyväksymiseen ja saada itseäänvihaavakriitikkolaura pois, joka keskittyy vain painoon ja ruuasta stressaamiseen. Pitäis kuunnella enemmän mun henkistä ja fyysistä Lauraa, kuin pääkopan pinttymiä. Hyvänä esimerkkinä on se, että loppuvuoden "vitsi mulla menee niin hyvin, etten ole syönyt viikkoon karkkia" ja lopulta löysin itseni suklaalevyn kanssa sohvalta. MITÄ? Mun alitajunta on oikeasti niin kiero, että se jotenkin manipuloi mun ajatuksia ja tekemisiä :D

Blogissa en ajatellut keskittyä niin paljon siihen ruokaan ja painoon, että saadaan asiaan muutosta. Varmasti asioita tulee näkymään täällä tietysti mun arkisissa kirjoitukissa, mutta semmonen hehkuttaminen jääkööt pois ihan mun "kun oot tyytyväinen niin repsahda" -asenteen poistumiseen. :)


Yksi asia kerrallaan opitaan ja harjoitellaan. Treenaamisessa mulla on ihan omat tavoitteet, joten tämä kuukauden haaste on enemmän sellainen henkistä ja pinnallisempaa opettelua. Tulossa mm. "Tunne itsesi ulkoisesti kauniiksi jokapäivä" "Maidoton kuukausi" jne.

Katsotaan, mitä vuosi tuo tullessaan ja kuinka tässä kasvetaan vuoden aikana. Kirjaston kirjoilla on suuri merkitys tässä rinnalla ja niitä aion jatkossakin käyttää mun tukena. :)

Bloggerin lukijat

FACEBOOK