Minäkö herkkä?


Tanian innoittamana tein itselleni myös herkkyystestin. Ennakkoon osaan arvata jo olevani aika herkkis, mutta katsotaan. Vielä tein tämän niin, etten lukenut muiden vastauksia, joten mielenkiinnolla menen seuraavaksi niitä lueskelemaan. Kuvat Alanyasta :)

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristöstäni.
Totta. Olen joskus ihan haukkana kuulemassa asioita, tarkkailen värejä, tuoksuja, tunteita. Olen aina valppaana toimimaan ja menemään tilanteen mukana. Niin hyvässä kuin pahassa. Huomaan valon väreet, tunnen toisen kivun ja ilon. Tunnen eri materiaalit ihollani, koskettelen ja tunnen ympäristön.

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
Totta. Joskus vähän liikaakin. Esimerkkinä jos työpaikalla joku sanoo lyöneensä jalan seinään niin tunnen sen kivun välittömästi. Sama koskee iloa, surua, päänsärkyä, tai vaikka ihastumisen kipinän. Pystyn huomaamaan ja tuntemaan samoja tunteita ja se vaikuttaa minuun vahvasti.

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
Totta ja en. Henkiselle kivulle olen herkkä, mutta fyysistä kestän paremmin. Viime viikolla olin elämäni ensimmäisen kerran huonossa kunnossa, kun puudutuspiikkiä laitettiin. Muuten en ole koskaan pelännyt kipua. Ehkä ennemmin pelkään tunnon tuskaa, pettymyksen kipua ja sellaista ikävää tunnetta rinnassa. Varmaan sellaista, mitä kukaan meistä ei halua tuntea. Henkinen kipu on paljon raskaampaa kuin fyysinen kipu.

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen 
tai johonkin, missä saanolla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
Totta. Oma koti ja oma rauha on silloin mun paras valinta. Toisinaan teen itsestäni niin kiireisen, etten kerkeä alkaa ikävöimään tai suremaan huonoja asioita. Rauhoitus myös lenkkeilemällä ja salilla ollessani. Raskaan olon saan rauhoittumaan tekemällä juuri sen hetken mielitekoja, eli vaikka pelaamalla pleikkaria tai lukemalla kirjaa!

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutuksille
En. Juon kahvia piristykseski ja jos en juo sitä niin iskee pääkipu. Mutta en sanoisi vaikutuksen olevan herkkää tai että piristyisin siitä liikaa. Toki riippuvuuden kannalta olisi parempi jos lopettaisin sen käytön kokonaan, terveisin arkisin ennen puolta päivää olen höpännyt jo neljä kupposta nassuun..

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, 
karkeista kankaista iholla tai läheltä kuuluvasta sireenin äänestä
En. Saan niistä väreitä ja tuoksuista inhottavia kohtauksia, mutta en herkisty niille kuiten liikaa. Kaikista herkin ehkä olen valolle, kun näytän nyrpeältä akalta aika kesäisin ilman aurinkolaseja..

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä 
(Helin lisäys: kuten vilkas mielikuvitus ja taipumus pohdiskella paljon)  
Totta. Joskus vähän liikaakin! Myös pohdiskelen asioita niin paljon, etten osaa niitä enään tekstiksi muotoilla. Ja jos en saa heti kirjoitettua ajatusta ylös paperille niin se unohtuu samantien. Kaipaan omaa rauhaa ja selvittelen omia ajatuksia yleensä kynän ja paperin kanssa. Kirjoitan päiväkirjaa ja pohdiskelen elämää jatkuvasti mielessäni. 


8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä
Totta. En pidä ihmispaljoudesta konserteissa tai suihkumoottorin äänestä. Ahdistun, jos olen vilkkailla paikoilla tai lapset huutavat liikaa.

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista
Totta. Musiikki on viime vuosina ollut sellainen tietynlainen selviytymiskeino. Rakastan käydä katsomassa museon taideteoksia ja ihailla kauniita maalauksia. Valokuvaus on suurin heikkouteni ja monesti haaveilen ja unelmoin matkailukuvien kautta maailmaa.

10. Olen hyvin tunnollinen
Totta. Autan joskus vähän liikaa ja olen liian tunnollinen vuokralainen. Naapurina olen maailman tunnollisin, kävelen tossut jalassa kymmenen jälkeen ja samaisesta syystä varmaan kaveritkin välttelee iltaisin meille tuloa, kun olen hyssyttelemässä jatkuvasti. Mutta osaan olla myös itsekäs tietyissä tilanteissa.

11. Säikähdän helposti
Totta. Vappu on se pahin, kun joka puolella on ilmapalloja, jotka yritän juosta karkuun. Pimeällä tiellä kävellessä säikähdän joksiat vastaantulijaa ja varmasti vielä kuvittelen siihen tilanteeseen joku draakisen massamurhaajan..

12. Hermostun jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa
Totta, en omista hyvää stressinsietokykyä. Varsinki, jos lyhyessä ajassa tehdään suuria päätöksiä ja kaupassa sukkien värin valitsemiseen saan kulutettua aikaa todella paljon..

13. Kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä, huomaan helposti mitä tulee tehdä, 
jotta olisi viihtyisämpää (esim. muuttaa valaistusta tai istuimia)
Ööö joo kait? Empatiakyvyn ansiosta pyrin aina siihen, että muilla on mukavaa ja yvät oltavat. Mutta että huomaisin aina tilanteen niin siihen en kyllä aina kykene. Tämä johtuu taas siitä hitaasta ajattelusta..

14. Ärsyynnyn kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla
Totta. Itse tosin olen täysi AD/HD esimerkiksi siivouksen kanssa. Siivoan vessaa ja sitten olen keittiössä ja vähän olohuonetta ja sitten pettaan petiä.. Se turhauttaa äärettömän paljon. Olen myös huono sanomaan EI, joten joskus ärsyynnyn siitä, jos pyydetään tekemään liikaa, koska en osaa kieltäytyä siitä.

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista
Totta, mutta olen täysin tunari kummassakin asiassa. Tunnen olevani aina väärässä paikassa väärään aikaan, mutta se on elämää. Unohdan myös helposti asioita, jos en merkitse niitä itselleni muistiin, mutta haukkana olen tietämässä, milloin Stockmannin alennukset alkaa. Eli kohdistan selvästi terävyyteni vähän turhiin asioihin ja se syö muistia siitä tärkeästä tiedosta.


16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia
EN. Rakastan toimintaa! Tosi elämässä välttelen väkivaltaa ihan viimeiseen asti. En voi sietää riitelyä missään muodossa, en edes pienintäkään kinastelua kenenkään kanssa.

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi kun paljon asioita tapahtuu ympärilläni
Ei. Tieto oikeastaan lannistaa minua ja saa mielen väsyneeksi. Se alkaa käymään ylikierroksilla ja en saa nukuttua väsymyksestä huolimatta. Työpaikalla olen oikea haukka huomaamaan asioita, yleensä siellä se on hyvä juttu, mutta jos sama haukka eksyy juhliin kuulemaan huonoja asioita niin siitä tulee yleensä vain paha mieli. Eli kolikolla on molemmat puolet.

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa
Totta. Pienempänä pystyin keskittymään täysin omaan tekemiseen keskellä pauhaavaa musiikkia, mutta nykyisin teen kaiken hiljaisuudessa. Joskus kuuntelen musiikkia, mutta keskityn yleensä siihen ja se oikea tekeminen vaihtuu puoliteholle. Jos mulla on nälkä niin sen huomaa kyllä kaikki..

19. Muutokset elämässäni sekoittavat minua
Totta ja ei. Joskus juutun rutiineihin liikaa. Olen myös oppinut sen, että muutokset on hyväksi, joten pyrin tekemään päätöksiä myös mukavuusalueen ulkopuolelle. Aina ne ei miellytä, mutta yleensä ne palkitaan!

20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista
Totta. Rakastan kosketella eri pintoja, laittaa käteni jyväpussiin tai kokeilla erilaisia makuyhdistelmiä keittiössä.

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita
Totta, mutta aina en siinä todellakaan onnistu. Jokainen varmasti jollain tasolla haluaa nauttia tasapaksusta elämästä, mutta sellainen käy loppujen lopuksi tylsäksi. Toisaalta liialliset yllätykset kuormittaa kehoa, joten taspainon löytäminen on tärkeää.

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, tulen niin hermostuneeksi tai alan täristä, 
että suoriudun paljon huonommin kuin normaalisti
Totta. Esmierkkinä koulun näytöt, joista olen aina suoriutunut surkeasti jännityksin vuoksi. Jännitän tilannetta niin paljon, etten saa happea, mutta silti suoritus hyväksytään. Jännittämiseen myös oppii ja siitä voi ottaa opiksi. Sain ensimmäisen opinnäytetyön aikana paniikkikohtauksen ja siitä oppineena seuraavan kerran osasin suhtautua asiaan eri tavalla. Aina se ensimmäinen kerta pelottaa ja jännittää, mutta niistä tilanteista selviää ja joskus voi myös nauttia. Elämä ei ole aina niin vakavaa ja asiasta etukäteen puhuminen laukaisee monesti jännityksen!

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
Totta!!! Olenhan ujouden perikuva ja kaikkia miellyttävä tyyppi! Onneksi sitemmin siitä mielikuvasta on päästy eroon ja osaan olla vahvempi.

Tulos: 18 ja puoli/23, eli aika herkkis oon.

Kun ruokavalio herättää puhetta

Moro ja hei hei. Ihan oikeasti mulla on niin vanha olo, kun en viikonloppuisin jaksa valvoa yli puolen yön. Toinen mummoutumisen merkki on se, ettei arkisin jaksa tehdä mitään ja viikonloppu menee töistä palautumiseen..

Yksin vahva merkki vanhuudesta on se, että heräsin kylpyhuonen lattialta. Kyllä, pyörryin elämäni ensimmäisen kerran siitä, että näin omaa verta/haavan itsessäni. Meillä on hauska tapa naureskella serkulle ja siskolle, koska he pyörtyvät aina sillon tällöin nähdessään omaa verta ja kappas kummaa tein itse ihan saman jutun.

Ei vais, jotenkin sitä yrittää nauttia viimeisistä hetkistä ennen asunnon täyttymistä hälinästä ja muuttopuuhista. Muutaman viikon päästä myös Dana muuttaa Ouluun, joten siihen loppuu 24/7 makoilu, koska pitäneehän tuota käyttää pitkillä lenkeillä. Ja kohta pitäisi alkaa poltteleen tuo rasva tästä kehosta pois niin sais kesällä kulkea muussa kuin jätesäkissä, joten Dana on oiva motivaatio siihen! :)

Kuvat: Superfoods pikapuurot!! Todella hyviä, jos pystyy glutenitonta puuroa syömään Olenkin pidemmän aikaa syönyt samoja sekoituksia kotona tuorepuurona. / Laitilan proteiinismoothie munasta.. Ai kauhea en ole ikinä maistanut mitään näin pahaa, en suosittele! :D
Ensinnäkin kaikki kiellettyhän aiheuttaa hirveitä himoja? Mulla ei. Vaikka olen ollut kohta.. Itseasiassa olen ollut jo 3kk syömättä karkkia ja vaikka joskus muistelen, miltä turkinpippuri maistuu niin silti olen pysynyt karkeista erossa. Yksinkertaisesti tiedän, ettei niistä seuraa mulle mitään hyvää ja mun elämä sujuu hyvin myös ilman niitä. (Juu myönnän syöneeni pullan jos toisen, mutta helmikuussa nyt meni muutenkin kaikki vähän mönkään sressin vuoksi.. Seli seli :D)

Olen vuosien aikana syönyt kuitenkin proteiinipatukoita ja muita "herkkuja", joita olen sallinut itselleni. Nyt kuitenkn herättyäni mahdolliseen vaivaan en pysty enään syömään niitä. En WheyHeytä, en Questbareja, en kuivattuja hedelmiä... Raakasuklaata pystyn syömään, kunhan itse sitä teen!

WheyHey proteiinijäätelö.. Tuo mansikka on mun suurin suosikki, harmi ku nämä on tehty maitoproteiinista. :(
Elämä kuulostaa kamalan rajoittuneelta, mutta sitä se ei ole. Nyt vielä toistaiseksi syön pieniä määriä "kiellettyjä" juttuja, mutta kun kaapissa olevat proteiinijauheet ja muut tuotteet loppuu niin voin siirtyä kokonaan itselleni sopivaan ruokavalioon.. Tai alkaa oikeastaan etsimään sitä. Tämä tarkoittanee sitä, että kesä menee tiukasti, mutta mulle sopii paremmin sana kielletty kuin silloin tällöin.. Ymmärrättekö pointin? Olen aikaisemmin sallinut itselleni jotain joskus, mutta se on lähtenyt käsistä. Nyt en kiellä mitään, mutta tietoisesti rajoitan asian itseltäni ja se luo mulle itselle turvaa. Toki kaikki mun sukulaiset ja kaveritkaan ei ymmärrä tätä mun ajattelua, mutta itseäni varten tässä eletään. Se, etten voi juoda maitoa, syödä viljoja tai maistaa omenaa ei ole keneltäkään muulta pois. Tosin nyt ei enään kelpaa äidille tai anopille "syön ihan tavallista ruokaa" -sanonta, koska mun häätyy alkaa tekemään vierailujen aikana omat ruuat itse vatsakipujen välttämiseksi :)

Voin vaan sanoa, että on tehnyt todella tiukkaa hyväksyä taas liha osaksi mun ruokavalioon ja jättää hyvästi kasvisruokailulle. Mulla on paljon opittavaa siitä, mikä sopii mulle ja mikä ei, mutta kokeilemallahan se selviää. Siihen voi mennä vuosia, mutta onneksi kurinalasuus palkitaan. Ja toisaalta mun vatsa on ollut jo niin pitkään hälytystilassa, ettei tämä asia edes korjaannu ihan hetkessä..

Muutama viikko sitten ajattelin vielä näin: "Uusi ruokavalio. Lääkärin kanssa kävin tossa viime viikolla juttelemassa ja mun oireet viittaa niin selvästi ärtyneen vatsan oireyhtymään, että alan syömään FODMAP-ruokavalion mukaisesti. Se tarkoittaa sitä, että mun ruokavaliosta karsiutuu aika paljon mulle rakkaita juttuja pois. Vesimeloni, omena, päärynä, pavut, selleri, linssit, viljat, nektariini, persikka, vehnä, ruis, ohra, pavut, sipulit, sienet.. Suoraan sanottuna KAIKKI, mitä olen opetellut syömään viimeisen vuoden aikan. Nyt ne kaikki viedään pois. Eli olen oikeastaan kaksi viikkoa vain miettiny, MITÄ H*LVETTIÄ SAAN SYÖDÄ?!? Kielletään myös soija, joka on maidoton/viljaton ihmiselle joskus käytössä...

Haluan vältellä lihaa, mutta kun lista lyhenee niin lihatuotteita otan vähän pakostakin käyttöön. Onneksi on olemassa luomu ja lähitilat. Munia en halua syödä joka päivä, maitotuotteita en pysty syömään ja perussairauden vuoksi en saa kiihduttää liikaa mun aineenvaiduntaa.. Eli toisin sanoen: Oon ihan hukassa. Siemeniä/pähkinöitä pystyn syömään onneksi liotettuna.."

2 kiloa lihaa Stockmannin hulluilta päiviltä punnittuna pakkaseen.
Onneksi olen jo käsitellyt asiaa sen verran, etten ajattele asiaa nuin negatiivisesti. Kyllä, mulla on myös muita juttuja kaiken takana, joita en ala täällä blogissa käsittelemään. Kaikki osittain perinnöllisiä ja täysin ennalta ehkäistävissä oikealla ruokavaliolla. Voitte siis vain kuvitella, kuinka mua itseä kituuttaa tämä epävarmuus, kun kaikki tämä vaikuttaa myös muihin vaivoihin ja siihen päälle vielä työstressi.. Joten mulla on entistäkin tärkeämpää saada ruokailut kuntoon!

Mun ei pitänyt oikeasti kirjoittaa asiasta näin paljon, mutta annan runosuonen sykkiä, kun tekstiä alkaa tulemaan! Mun suurimpana aiheena on ollut vatsan turvotus, toimimattomuus/liiallinen toiminta ja kaikkihan viittaa suuresti ärtyneen suolen oireyhtymään. Huomasin kyllä suuren muutoksen jo siinä, että jätin kokonaan pois maitotuotteet, viljat (myös kauran) ja aloin juomaan kahvin mustana. Superfoodien ansiosta mun vitamiiniarvot oli todella hyvät, joten vitamiininpuutoksia ei ole, tosin niiden imeytymisessä kylläkin.


Muutosta? KYLLÄ. Valitettavasti vielä turvotusta tulee päivän aikana ja varsinki jos syön työpaikalla ruokaa. Mutta jos pysyn tiukemmin vain tietyissä ruuissa niin litteämpi vatsa voi olla vaikka koko päivän! Vaikka rasvaahan mulla keskivartalossa on, mutta kyllä turvonneena olo on kuin sotanorsulla..

Kun monta viikkoa on mennyt suhteellisen hyvin niin voin kertoa sen, että eiliset suuret vatsakivut johtui pizzasta. Mulle ei enään tavallinen salaatinlehti maistu, joten heikolla hetkellä en ajatellut sitä Kotipizzan salaattia... Sain taas konkreettisesti tuntea sen, kuinka mun keho reakoi vahvasti viljoihin ja liialliseen rasvaan. Siihen päälle söin illalla yhden Quest Barin patukan ja loppu yö meni koomassa. Maitoproteiini ei myöskään sovi mun kropalle yhtään (palautusjuomat..). Huhhu.

Mulla on monta teoriaa, miksi mun keho on mennyt tähän pisteeseen, mutta sekin on sellainen asia, mistä en halua täällä blogissa arvuutella. Toisaalta mennyt on mennyttä ja otan siitä mielummin oppia kuin murehdin menneitä. Mulla niin haluttais kokeilla vatsahuuhtelua, koska olen lukenut siitä niin paljon hyvää! :)

Sellaista tällä kertaa, palailen asian kanssa sitten, kun saan kokemusta ja vaikutuksia tuntumaan enemmän. Pitkä on tie, mutta pikkuhiljaa. Alla on esimerkillinen ravintola ruoka, jota pystyn syömään hyvällä omatunnolla ilman turvotusta! Pihvi kasviksilla ja bataattilohkoilla, nams <3

Kädetön elämä


Kuka on hullaantunut Stockmannin hulluista päivistä? Toistaiseksi mulla on jäänyt nämä bileet välistä, vaikka huomenna ajattelin käydä paikalla piipahtamassa. Se fiilis on jotenkin niin uskomaton, paljon ihmisiä ja oikeasti HULLUJA hamstraajia. Itse olen tehnyt etukäteen listan, mitä haluan ja mitä voin ostaa. Ei liiallista tuhlailua, vaikka ajattelin olla perjantaina nettishoppailemassa jo klo 7.00.

Yllä näkyy uusin ostokseni eli Villeroy and Bochin ruokalautanen. Kodin1:ssä oli alennuksessa lähes kaikki 20-30%, joten uskalsin kotiuttaa kaksi lautasta. Olisin kovasti halunnut ostaa isommat suorakulmion muotoiset lautaset, mutta mun harmiksi se malli ei mahtunut mikroon! Olen nyt ihan tyytyväinen tähän kokoa pienempään malliin ihan vain käytännöllisyyden puolesta.

Mulla on meneillään joku todella masentava kausi, kun en saa kirjoitettua koneella yhtään mitään ja kuvaaminen on ihan mälsää yksin. Voi kuinka pienen pieni säälittävä viilto hauiksessa saa mut ihan turraksi. Käsi on todella kipeä, vaikka haava on ehkä 1x1 cm kokoinen, mutta sitäkin kipeämpi. Käteen on muodostunut (kuvan jälkeen) aika kauhistuttava mustelma, mutta se ei ole minun kohdalla yhtään uutta, koska saan pienestäkin kosketuksesta tumman jäljen. 


Voi antaisin mitä tahansa, että voisin harrastaa liikuntaa. Tylsistyn kotona ihan loppuun asti ja en ole oikein "ei saa hikoilla" -liikkuja. Aina se hiki tulee, vaikka kuinka kevyesti yrittäisin ottaa. Ehkä uskaltaudun huomenna venyttelyyn, mutta sen teen ihan täysin käden ehdoilla. Lauantaita odotellessa, kun saan poistaa siteet, mutta muutamaan viikkoon ei hauista pumppailla hirveästi, ettei haava aukea ja ala arpeutumaan rumasti. Onneksi odottavan aika on pitkä ja mahdollisimman tylsä, että kerkeän tällaisiakin asioita miettiä? :D

Jos jotain huonoa niin jotain hyvää myös. Kuka nautti viime viikkoisista revontulista ja auringonpimennyksestä? Tuli niin Rovaniemen ajat mieleen, kun pystyin omalta parvekkeelta katselemaan revontulia vaikka joka ilta ja viimein koin saman tunteen myös täällä Oulussa! Nyt toki on lumi jo satanut ja takatalvi on saapunut. Se on merkki alkavasta keväästä?!? Auringonpimennyksen näin töissä hitsaajan lasien kautta, joten ehdin nähdä lähes täydellisen pimennyksen ennen tunnille lähtöä. Fiilis oli kyllä ihan huippu.

Muutama urheiluvaate



Liikunta, oi että mie niin tykkään kirjoitella siitä! Vaikka kuukauden sisällä kolme viikkoa meni enemmän ja vähemmän sairastellen niin tällä viikolla olen kyllä ottanut normaalista tahdista kiinni. Tänään oikein piti jarrutella, etten viidettä kertaa lähtenyt salille jumppaileen, mutta onneksi lähdin näkemään ystävää ja sain jumpattua omia aivoja siinä samalla. Kivut alkaa olemaan aika minimissään, kiitos venyttelyn. :)

Perjantaina kävin vähän shoppailemassa itselleni muutamat urheililiivit, kynsilakkoja, pampuloita ja pitkähihaisen paidan. Olen täysin koukussa pitkähihaisiin, koska niiden kanssa treenaaminen on niin lämmintä ja kun treenaan sen 4-5kertaa viikossa niin niitä myös tarvitaan. 

Samaa paitaa ei kahdesti treenissa voi käyttää, koska treenaan nykyisin tiikerisalvan kanssa. Salva lämmittää lihaksia ja antaa ihanan paljon tehoa treeneihin! Oon ihan koukussa, vaikka välillä sali tuoksuukin vahvasti.. Voin kertoa lisää täällä, kunhan saan lisää kokemuksia salvan käytöstä :)

Sain tuossa eilen pienen shokin, kun pakkasin mun vaatteet laatikoihin..


Pikaisesti tein 1+1 laskutoimituksen ja listasin myös kuvista puuttuvat tuotteet alle:
8kpl urheiluliivejä, 10kpl treenihousuja, 4kpl shortseja, 5kpl tiukkaa pitkähihaisia, 3kpl hupparia, 3kpl collareita, 9kpl urheilutoppeja, 6kpl normaali t-paitoja, 7kpl löysiä paitoja, liian iso kasa sukkia, (koska en osaa treenata huonojen sukkien kanssa, sama juttu alushousujen kanssa...) kompressori sukat ja -säärystimet....

Ja paaaaaljon muuta! Pysytään tällä kertaa vaatteissa, onhan mulla myös mm. kolmet kengät, remmit, tukivyöt.... Niin ja vain 23kpl juomapulloja :D

Kyllähän nuita alkaa kertymään ja olen kyllä luovuttanut myyntiin viimeisen puolen vuoden aikana ainakin neljät housut.. Huhhu, ehkä seuraavalla kerralla kun haaveilen uusista vaatteista niin voisin vilkaista nuita kuvia ja miettiä asiaa uudemman kerran. Nuillahan pärjää oikein maninosti, ainakin hetken aikaa! :D

Mulla oli tarkoituksena tulla kirjoittamaan pidemmästi ja myös mun painokriisistä, mutta se häätyy jättää myöhemmäksi. Kello tikittää ja asunto on kuin pommi! Muuttoon on vajaat kaksi viikkoa ja mun koko omaisuus on valunut kaapeista latialle ja pikkuhiljaa laatikoihin. Viisi laatikkoa pakattu valmiiksi, laukut, kengät ja takit on kasattu. Nyt kun suurin urakka on aloitettu niin toivottavasti loppu sujuu hyvin ja pääsen pian muuttamaan uuteen kotiin. Toivottavasti teillä riittää ymmärrystä hiljaisuuteen, blogi kun ei ihan ensimmäisenä tule mieleen töiden jälkeen kun katsoo tätä kaamosta.. Ja tuonne sänkyyn pitäisi mahtua nukkumaan, hups! :)

Kuva kuvan perään


Viime aikoina olen touhuillut muuttoa, kuvaillut 1100 kuvaa, inspiraation iskiessä käsittelyn niitä ja treenannu kovaa. Hiljaisuuteen on monia syitä, mutta juuri NYT olen työmatkalla. 

Olen työmatkalla paikassa, jossa ei ole sähköjä, eikä puhdasta vettä hanassa. Paikassa, jossa lähin naapuri on monen kilometrin päässä. Paikassa, jossa ei saa puhelimella yhteyttä ulkomaailmaan. Vaikka olen töissä niin silti yritän olla nollaamassa ajatuksia, puhdistamassa mieltä arjesta ja kiihdytän aineenvaihduntaa avannossa! Palaillaan, kunhan saavun takaisin linjoille.

Sillä aikaa voi toki käydä katsomassa 365-blogin meininkiä, joka on herännyt henkiin! Siellä komeilee tulevaisuudessa tuttuja tyttöjä, joita sain kunnian kuvailla viime viikonloppuna. Julkaisen kuvia vasta sitten kun saan ne kaikki tytöille tehtyä, 1100 kuvaa ei ihan hetkessä ole käsitelty, mutta maltti on valttia.. :) 

Luontokuvaajana olen siis todella innostunut kuvailemaan ihmisiä. Malleja kaivataan ja mielelläni harjoittelen, koska valokuvauksessa on aina kehittymisen varaa :)

Malli: Nina
Malli: Emilia
Malli: Jennajulia

25 miinus 17 on plus 3 laukkua


Hämä-hämähäkki sävel: "Laukku laukku friikki, lähti shoppaileen... Tuli ale rankka ja Lauran rahat vei.. Kotona se iski: morkkis armoton.. Silti laukku friikki lähti uudelleen.."

Huhhu, sanon minä. Kun saan jotain päähän niin sitä asiaa sitten mietitään ihan tosissaan ja liikaa. Laukut on pyörinyt mun mielessä enemmän ja vähemmän, joten uusin Michael Korsin musta laukku on ollut todella paljon käytössä. Vielä kun medium kokoinen ruskea-hopeinen Michael Kors löytäisi tien kotiin ja sen jälkeen olen tyytyväinen valikoimaan, ainakin hetkeksi! :)

Pitkään aikaan en ole antanut kuviolliselle laukulle mahdollisuutta, mutta äidin Aleksi 13 -laukku teki muhun lähtemättömän vaikutuksen. Olen ajatellut laukkua kolme viikkoa ja joka kerta sen nähdessäni ajatellut sitä lakkaamatta. Saatiin tehtyä äidin kanssa hyvä diili ja ostin uuden laukun äidille, että sain tämän laukun itselleni. Merkki on OIS ja en ole koskaan ennen lämmennyt kuviolliselle laukulle. Tässä kuvio on kuitenkin mieluinen ja laukkuun mahtuu ihan äärettömän paljon tavaraa, eikä se menetä muotoa ollenkaan. Tästä laukusta tulee ehdottomasti mun arkilaukku, koska sen käyttöä ei tarvitse varoa niin paljon verrattuna kalliimpiin yksilöihin. Maanantaina se osottautui oikein hyväksy myös eväiden suhteen :)


Ratkaisin myös mun puuttuvan ison laukun ongelman kokeilemalla kotona eri vaihtoehtoja. MK:n laukkuun ei tietokone mahdu, joten H&M:n jättikokoinen yllätti positiivisesti sillä, että sinne mahtui sekä tietokone ETTÄ uusi kameralaukku. Ongelma on siis tuplaratkaistu ja mun viikonlopun tavarat kulkee nyt siinä! Kait?

Tosin aloin nyt miettimään asiaa ja tuo laukku on edelleen todella liian heiveröinen mun matkoille. Talvilomalla en ollut tyytyväinen laukkuun ja näillä mun harteilla laukku on kaikkea muuta kuin hyvä ratkaisu. Myös muistin, että vasta löysin sen vihertävän lentolaukun, joka ajaa asian paremmin. Tämä ja 12 muuta laukkua meni tällä viikolla myyntiin. Kovasti haaveilen edelleen Michael Korsin Selmaa tuon tilalle, mutta kovasti vastustan mielessäni sen hankkimista! Eiköhän mun MK kiintiö ole jo täynnä heti kolmannen laukun jälkeen?


Michael Korsin laukusta kerron vielä ihan muutaman sanan. Ostin tämän laukun käytettynä facebookin kirppikseltä, koska en ole löytänyt miellyttävää musta-hopeista yhdistelmää kaupoista. Kerta kierrätys on pop niin olen kyllä todella tyytyväinen laukun kuntoon! Nahka on todella kauniisti kulunut ja lukko hyvän näköinen. Ongelmana on toki se, että liian vähällä tavaralla laukku on todella ruman näköinen ja kasaan menevä. Toki vielä käytetty on aina käytetty ja laukku tuoksui todella vahvasti hajuvedelle.

Olen laukun kanssa tehnyt muutama oivalluksen ja helpoiten kerron ne näiden kuvien avulla:
  1. Koska laukku on pehmeää nahkaa, rypistyy se muodottomaksi vähällä tavaralla. Olalla ei näytä niinkään pahalta, mutta en silti ole täysin vakuuttunut pehmeästä nahkasta.
  2. Hajonnut hajuvesi tuoksuu sen verran paljon, että oli pakko suorittaa hajunpoisto operaatio. Toimiva kompo on laittaa paperin päälle kahvimurua ja antaa sen vaikuttaa laukun sisälle muutamaksi päiväksi. Eron huomasi heti ja kahvi toimii hajun vähentäjänä todella hyvin. Löysin myös muutaman pussin nuita "kosteuttajia", jotka ovat nyt laukussa vähentämässä tuoksua. Viikon jälkeen hajuveden tuoksu on jo miellyttävän mieto :)
  3. Rakastan mun isoa baginbagia. Se sopii tämän MK:n sisälle todella hyvin ja saan mukaan paljon tavaraa ja ennen kaikkea järjestykseen!
  4. Baginbagin ansiosta laukku ei menetä enään muotoaan niin helposti ja näyttää ihan kivalta jopa lattialla. Taidan kuitenkin tykätä enemmän staffiano-nahkasta :)
P.s: Perustan kohta laukuille oman blogin, koska kirjoitan niistä enemmän kuin omasta elämästä. Pitäisikö mun huolestua asiasta...? :')



P.P.S: Nonii lottovoitto tuli, kun ruskea laukku löytyi todella läheltä! Taidan esittelyn jättää myöhemmäksi :)

Ei sittenkään koditon


Kirjoitin tämän osion jo tammikuussa: 
"Jokainen enemmän tai vähemmän tietää, että mulla on tämän kevään aikana edessä muutto. Muutto omaan kotiin, näillä näkymin yksiöön Danan kanssa. Nykyisessä asunnossa on aika paljon siskon tavaroita, joten mun omaisuus on vähän siellä ja täällä: tärkeimmät Oulussa, isot tavarat kotikotona ja mökillä, osa on anoppilassa.. Eli neljässä eri osoitteessa.

Mun yksi tavoite tälle vuodelle on koota omaisuus yhden asunnon alle, joten mulla on aika paljon huonekaluja menossa myyntiin. Olen siitä onnekkaassa roolissa, että voisin sisustaa kokonaisen kolmion omilla tavaroilla, mutta niitä kaikkia ei yksiöön saa mahtumaan millään ja jos joskus muutan kaksioon niin sitten sinne on helpompi ostaa uutta, kuin säilöä nämä nykyiset. 

Huonekalujen kanssa olen jo 99% varma, mitä jää ja mitä lähtee pois. Astioiden kanssa on tilanne täysin eri. Tätä inventaariota ei pystynyt selvinpäin tekemään, koska astioita on kertynyt niin PALJON.. :')


Kippoa ja kuppoa on vähän joka lähtöön: Iittalan teemaa, kirkasta, valkosta, vihreää, marimekkoa... Ja nyt syksyllä ostettu Villeroy & bosh -sarja, johon kuuluu nykyisin 8 värillistä matkamukia, väriin kyllästymisen jälkeen ihan valkoiset 4 kahvikuppia ja 4 lautasta. Villeroyn sarjaan haluan kerätä vielä 8 isoa ruokalaustasta, koska en halua kotiuttaa omaan kotiin enään yhtään Iittalan vihreää lautasta. :)

Inventaariota tehdessä mulle selvis, että mulla on mukeja, lautasia ja jälkiruokakippoja vaikka 30hengen perheelle ja kaikki sopivasti eri paria tai sävyä... Eli ihan liikaa yhdelle/kahdelle ihmiselle!


Matkailijana metsästin matkailukuppeja ympäri Oulua ihan kyllästymiseen saakka. Punainen Tokyo kuppi tilattiin mulle ihan Helsingistä saakka, että sain tuon maan omakseni! Sain viimein kerättyä kahdeksan eri maan kuppia ja olen viimein tyytyväinen! Toivottavasti näitä kaupunkeja ei tehdä lisää, koska olen muuten köyhä (ja toki niitä pitää olla aina parillinen määrä samaa väriä..)

Nyt kun olen mallaillut marimekkoa tuon Villeroyn rinnalla niin on niissä eroa. Siis valkoinen ei ole valkoinen, vaan toisessa lämpimämpi. Lisättynä vielä tuo Pentikin ihanuus muki niin mennään jo ruskeaan. Eli näitä kolmea EI voi yhdistää keskenään missään nimessä :(


Iittalan vihreästä Teemasta sen verran, että älkää sanoko "ei koskaan." Terveisin näen nämä ihanan kamalat lautaset joka päivä anopin ruokapöydässä... Se siitä karmasta, mutta ainakin lautaset on hyvässä kodissa! :)"


Palataan maaliskuulle:
Miksi kaikki tämä vaiva? Koska viime aikoina olen kuluttanut omaa vapaa-ainaa laukkomalla eri asuntojen näytöissä! Mulle tarjottiin unelmien asunto harmaalla puulattialla vs. rahaa säästävä  koti niin kyllä ensimmäisestä puuttui se lämpö ja rakkaus. Toisessa kodissa oli sitä jotain, joka vei mun sydämen. Varmaan tuo pieni ja söpö keittiö ja näppärä pohjaratkaisu! Onneksi kodin kun kodin saa sisustamalla juuri itselleen mieluisaksi <3 Kuukauden kulttua saan ihka omat astiat käyttöön mun ihka omaan yksiöön, VIIMEIN! Toki vielä tarkemmin harkitsen astioita, koska tiskaajan arki alkaa, kun tiskikone puuttuu! Mitä vähemmän tiskattavaa, sen parempi!

Kuvissa näkyy edellisen asukkaan tavarat, mutta kyllä tuosta vielä mun näköinen koti sisustettaan! Olen AINA haaveillut viimeisen päälle kolkosta ja täysin valkoisesta kodista, mutta tällä kertaa koti valitsi minut ja olen kyllä tyytyväinen! Toivon vain, että saadaan sohva mahtumaan ovesta sisään.. Sisustus juttuja siis tiedossa tulevaisuudessa! :)

Terveisin Laura, joka ei osaa asua yhdessä kodissa vuotta enempää.. (Nykyisessä viihdyttiin peräti 1v ja 2kk..)

Loman loppu, arjen alku


Mulla on jo ikävä lomaa, joka loppui 13h sitten. Paluu töihin ja olen ihan täynnä asuntoja!! Päätettiin muuttaa omiin asuntoihin ja tähän aikaan vuodesta oikeasti niitä asuntoja pursuaa ovista ja ikkunoista! Mulla iskee valinnan vaikeus! Huomenna kuitenkin pääsee katselemaan peräti kolmea asuntoa ja loppuviikosta kolmea, joten eiköhän niistä se koti löydy. Nyt vaan olen suurien valintojen edessä: Täydellinen kaikilla herkuilla vai säästeliäästi ulkomaita miettien? Ken tietää vielä!

Mutta se loma! Alkuloma kun meni makoillen niin loppulomaan kuului vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Kesken kelkkailun hajosi hihna kelkasta, mutta onneksi meillä oli varahihna mukana. Mun niskat vaan ei kelkan kydissä istumisesta tykännyt yhtään ja tämä kostautu sitten kovalla kivuilla. (Alan pikkuhiljaa pelkäämään pahinta, kun kolme hierontaa ei auta kipuihin.. Kait se tällä viikolla on lääkäriin mentävä.) Terapeutti Dana oli kyllä söpömpi kuin koskaan ja odotan kovasti neidin muuttoa Ouluun! <3

Viikonloppuna sain mökille ihania vieraita ja pelattiin monta tuntia Blokusta. Uusi suosikki niin työpailla kuin vapaalla! Meidän harmiksi sää oli myrkyinen, joten ajelin itse kelkalla yhteensä varmaan 4min. Kodassa kuitenkin saatiin paistettua makkarat ja nautittua hyvästä seurasta :)


Viimeinen ilta ennen kamojen pakkaamista meni rennosti vilttiin käärittynä. Katselin ulos ja siellä näkyi tähdet ja revontulet! Pikaisesti kameran kanssa ulos jäätymään, mutta muutaman huonon pikaisen räpsyn sain otettua. 

Tästä se kevät alkaa. Mun lemppari vuodenaika: lämmin päivä ja kylmä yö! <3


Aamulla pakattiin tavarat ja suunnattiin kummitädin pojan rippijuhliin. Nuo herkut houkutteli todella paljon ja kyllähän jokaista tuli maistettua vähäsen. 

Nuo pienet "muffinit" on sellaisia kaloripommeja, ettei niistä edes koon puolesta uskoisi. Nämä maistui ihan oreo keksille toffeella, eli todella todella todella hyviä! Mun herkkukortit on kuluneet siihen malliin, että toukokuussa saan herkutella seuraava kerran. Minkäs teet, mutta tulipa lomailtua kunnolla! Pääsiäistä odotellessa :)

P.s: Miten niin ollaan siskon kanssa samannäköisiä?

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat