Asunto

Danan elämää

28.4.15


Olen hirmuisen onnellinen siitä, että saan viettää paljon aikaa Danan ja Rikun kanssa. Olen kuitenkin ihan uudessa elämäntilanteessa, koska olen muutaman vuoden elänyt täysin omien menojeni mukaan ja nyt yhtäkkiä en oikeastaan voi mennä täysin itsenäisesti. Töiden jälkeen on luvassa lenkkeilyä Danan kanssa ja ruokakaupassa meitä on aina kaksi. Ja sitten se yksinäinen koira kotona, joka ei ole vielä täysin sopeutunut uuteen ympäristöön.

Olen vähän hämilläni siitä, ettei nykyiseen arkiseen tyyliin sovi käydä kuntosalilla 5 kertaa tai extempore ystävän tapaaminen kaupungilla töiden jälkeen. Vielä kun tähän lisätään koiran kouluttaminen yksin olemiseen niin pakka on ihan sekaisin. Dana raukka kun rakastaa ihmisiä ja tahtoo vähän ahdistua turhan paljon siitä, että se jää muutamaksi tunniksi yksin. Toki uusi ympäristö ja siihen tottuminen vie aikaa (ja emännällä menee aikaa tottua naapuriin, jotka ei ihan koiria täysin hyväksy.) Itse en voi sietää haukkumista, mutta toisaalta se kuuluu osittain koiran luonteeseen, eikä Danakaan syyttä haukahda. Lähinnä silloin, kun se jää yksin ja kutsuu meitä ikävissään hetken aikaa takaisin.

Ensimmäisen kerran jälkeen naapuri kyllä kovasti ilmoitti, kuinka monta minuttia koira on yksin ollut ja montako kertaa haukahti. Niin alle 30min aikana.. Toki jos joku kuuntelee oven takana tai kolistelee postiluukkua niin mikäs sen enemmän koiraa ärsyttää ja haukkumista lisää..


Ollaan saatu "ongelmaa" vähäisemmäksi käyttämällä Danaa pitkällä lenkillä ennen yksin jättämistä, jolloin se nukkuu suurimman osan ajasta. Tämä on oikein toimiva keino ja toisena ratkaisuna ostin koiraportin. Portin tarkoituksena on se, ettei Dana pääse ihan ulko-oven viereen kuuntelemaan rappukäytävän ääniä ja sitä kautta häiriintymään jokaisesta kolahduksesta, meillä kun sattuu olemaan huono äänieristys ovissa. Portin saa näppärästi vaatehuoneeseen piiloon, kun ollaan kotona. Myös meillä on aina soimassa musiikki käytävän puolelta, joka puolestaan peittää osan äänistä alleen. Ratkaisuja on siis paljon, mutta harmillisesti kaikki ei toki ymmärrä, että kovasti tässä vasta harjoitellaan uudessa ympäristössä ja se 30sekunnin haukahtelu keskellä päivää ei (tietääkseni) kenenkään maailmaa kaada. Tilanne olisi täysin eri, jos haukkuminen jatkuisi monta tuntia tai yöllä..

Toinen naapuri kertoi laittaneensa omalle terrierrille haukkupannan, mutta me ei suostuta sellaista Danalle laittamaan. Koira kyllä oppii olemaan yksin, kunhan vaan saadaan harjoitella ajallaan ja rauhassa. Tämä oppi ei ihan viikossa tule, vaikka sitä kuinka toivoisi. :(

Kuinka koiran yhdistäminen arkeen sujuu? Mitä ratkaisuja olette joutuneet tekemään koiran suhteen? Onko se koiralle reilua, jos sille luontainen tapa ilmaista omaa reviiriä rajoitettaisiin täysin äänettömäksi?

Todellisuus kuvien takaa: Koira, joka ei jaksanut edes syödä herkkuja!!

Esittely

Laukkufriikin uusin hankinta

26.4.15


Edellisessä laukku kuvassa näkyi suurempi kokoelma, josta myin puolet pois. Nykyisin mulla on kahdeksan laukkua ja jokaista olen käyttänyt aina eri tilanteissa. Toisin sanoen nyt on juuri ne laukut, mitä käytän, eikä yhtään ylimääräistä. Vielä mietin yhden vaalean laukun kohdalla myyntiä, mutta annan sille vielä hetken aikaa mahdollisuuden olla käytössä :)

Mun onneksi nykyisessä asunnossa on hyvät koukut laukkujen säilytykseen, joten nämä ei joudu läjässä rypistymään!


Perhe Michael Kors:
Kuten huomaatte, löysin itselleni sopuisalla hinnalla ruskean Michael Korsin laukun hopeisilla yksityiskohdilla. Vaaleampi nahka miellyttää kovasti ja arkisin pienempi laukku on mulle sopiva. Vaikka olin aikasemmin myymässä isompaa laukkua niin onneksi jätin sille vielä mahdollisuuden: Viikonloppuisin on ihana pakata tavaraa isompaan laukkuun! 

Kaikki kolme on malliltan Hamilton, ehkä vähän tylsä valinta, mutta mua itseä tuo malli miellyttää paljon. (ja kaikki muut ihanat on ihan liian kalliita mun budjetille) Toivottavasti en ihan hetkeen saa pakkomiellettä mistään laukusta, kun nyt on kiintiö sopivasti täynnä... :D


 Perhe DKNY ja RLL:
DKNY on toinen suosikki merkki ja kummatkin pikkulaukut ovat olleet käytössä. Ralph Laurenin laukku taas sopii paremmin juhlavaan asuun ja miksei kaupungille koonsa puolesta, joka muuten on täydellinen! Tämä on ainoa laukku, joka ei ole malliltaan crossbody!:)


 Perhe sekailainen seurakunta:
OIS:in musta laukku on ollut ihan super hyvä arkilaukku! Sinne mahtuu paljon tavaraa ja tämän kanssa on helppo kuljettaa eväät töihin ja tietty musta sopii joka asuun. Oli sitten arki tai juhla. Punainen laukku taas on ollut kiva väripilkku kaupungilla. :)

Esittely

Ihastuttavan raivostuttavat kirppikset

23.4.15


Pienenä tyttönä kuljin mummon mukana kirppiksillä ja teininä ostin suurimman osan vaatteistani käytettynä. Olen oppinut kierrättämisen salat ja kirppiksiä on tullut pidettyä yks jos toinenkin. Monesti on mennyt hyvin ja joskus vähän huonommin, mutta kirppiksen tarkoituksenahan on saada omista nurkista pois tavarat, joita ei enään itse tarvitse. Muutettuani Ouluun en ole käynyt monella kirppiksellä, mutta seurannut facebookin myyntiä ahkerasti. Monen yrittämisen jälkeen menetin hermoni siihen, kun laitoin jotain myyntiin niin ostajia ei sittn näkynyt missään..

Toisin kävi mun laukkujen suhteen. Katselin illalla laukut valmiiksi ja päätin myydä KAIKKI, joita en ollut käyttänyt viimeisen vuoden aikana kunnolla. Eli mulle itselle jäi kahdeksan laukkua ja muut lähti suosiolla pois.

Laitoin ilmoitukseen yllä olean kuvan vain kuvituskuvaksi. "Myydään laukkuja, kuvat ja hinnat kommenteissa!" Kahden minuutin kulttua kolme laukkua myyty. 10min jälkeen kaikista tullut kyselyjä. Tähän mennessä kerkesin ladata viidstä laukusta kuvat. Tunnin kulttua kaikki laukut varattu. 24h myöhemmin yli puolet haettu. 37 kyselyä laukuista, jotka oli jo myyty.. Ihan hullua ja sain poistaa ilmoituksen!

Lupasin tänään, etten ala enään koskaan myymään mitään. Ihmiset osaa olla niin törkeitä jopa 3e laukun suhteen. Jättää hakematta ilman mitään ilmoittamista tai jos lukee, että vain nouto niin vielä kolmen päivän jankkaamisen jälkeen ne edelleen vaatii vientiä jonnekkin pakkaan, jossa en ole edes koskaan käynyt. Itse olen aika joustava myyjä, neuvottelen ja ymmärrän peruutukset. Ilmoittamatta jättämiset ja turhat tinkaamiset taas laittaa mun veren kiehumaan..


Onneksi kuitenkin tästä maailmasta löytyy hyviä ihmisiä. Sellaisia, joiden kanssa voi sopia asioita ja jos menee ristiin niin lopulta päästään yhteisymmärrykseen. Myös on ihmisiä, joilta saa kiitosta, hymyä ja jopa suklaata! Onneksi meitä on moneksi ja yleensä kaupat päätyy hyvin. :)

Muuton aikana huomasin, että mulla on tarava ihan liikaa ja olen suotta heittänyt paljon myös roskiin. Muutossa sisko toi mun varastooon vaivaiset viisi laatikkoa tavaraa, joten se jo kertoo määrästä jotain. Viime viikolla meillä oliki kaverin kanssa pöytä Palje-kirppiksellä ja päästiin aika hyvin eroon tavarasta ja sain vietyä myös H&M:n vaatteiden keräykseen kaksi pussillista vaatteita. Kierrätys on pop, mutta nyt on mun kirppistelyt kirppistelty vähäksi aikaa. Se jokapäiväinen pöydän siivoaminen ja hinnottelu on yllättävän raskasta, vaikka lopulta se vaiva palkittiin 177e myynnillä. Meillä oli kaikki tuotteet alle 5e, joten mun mielestä saatiin tavoite hyvin täyteen. Parhaiten meni urheilu- ja miestenvaatteet kaupaksi!


Tein myös pitkästä aikaa todella kivan löydön ihan vahingossa! Kolme kauluspaitaa mun koossa samasta pöydästä ja yhteensä 19e! Sävyt on todella erilaisia mitä normaalisti käytän, mutta sehän sopii mulle paremmin kuin hyvin! Nyt himottais ehkä ostaa ihan perus musta paita tuohon mun pieneen kokoelmaan.. :)

Mitenkäs te muut, kirppistely kyllä vai ei? Lauantaina suuntaan Ouluhallille kirppistapahtumaan katselemaan, jos sieltä löytyis jotain mukavaa!

P.s: Nyt alkoi mun viikonloppu, mutta fiilikset taitaa mennä panadol hotin ja buranan voimin. Tervetuloa poskiontelotulehdus, mulla oli ikävä sua.. <3


Dana

Kameran edessä

21.4.15


Olipas tänään mukava istahtaa koneelle pitkästä aikaa. Ainoa syy tälle istumiselle oli se, etten päässyt salille treenaamaan kurkkukivun vuoksi. Ei paljoa naurata, koska meillä on todella mukava viikko ja vielä kaiken lisäksi olen anonut perjantain vapaaksi. Olisin innokas tekemään kaikkea muuta, mutta en sairastamaan flunssaa ja kurkkukipua!

Toki syy tälle alkavalle flunssalle löytyy viikonlopuista, kun en ole oikein paikalli ollut moneen viikkoon. Juhlia juhlan perään ja stressiä toisen eteen. Eipä silloin voi edes olettaa, että kroppa saisi levätä. Ehkä seuraavana viikonloppuna? Muuten vaikuttaa vielä tyhjältä, mutta yhdet kuvaukset on tiedossa! Tästä varmasti lisää 365days -blogin puolella, jonne olen jälleen saanut laitettua kuvia. :)

En oikein tiedä, mitä ajattelisin näistä kuvista, mutta menkööt! En ollut tyytyväinen yhteenkään kuvaan, joten materiaali olisi jäänyt aika suppeaksi, jos en olisi mitään hyväksynyt. Tässä todellista Lauraa ja aika suuri syy sille, miksi mielummin olen kameran TAKANA kuin edessä. Kuvat siis toissa viikon synttäri/hääjuhlista, mukana mun sisko ja BFF-Jenni. :D

Anteeksi tämä keskisormikuva, ei ole tarkoitus ketään loukata :)


Viime viikonloppuna juhlittiin kyseisen neidin uutta kotia ja siellä myös eksyin vahingoissa kameran eteen. Kyllä morkkiksen jälkeen nousi motivaatio alkaa tekemään vähän enemmän töitä keskivartalon suhteen ja jättää juhliminen vähemmälle! (Toki edellinen kerta on ollut yli neljä kuukautta sitten, joten ehkei se ole mulla ongelmana...)

Alkaahan tässä pikkuhiljaa olemaan kiire "kesäkunnolla", jos meinaa siihen ehtiä. Onneksi mun asenne on yhtä tiukka kuin Danan asenne viimeisessä kuvassa ;)

Palaillaan taas, kun nokka näkyy! Viimein kämppä on suht siisti ja kamera täyttyy kaikenlais kuvista! :)

featured

Paino ei kerro sinusta mitään

17.4.15

Vaaka kertoo sen, paljonko joku asia painaa. Paino. Se on sellainen asia, jonka kanssa varmasti jokainen käy itsensä kanssa kamppailua. Mutta tekeekö vaaka onnelliseksi? Kertooko se, että olet hyvä ihminen? Ei.

Joskus vaaka voi olla hyvä motivaatio, kuten minulle se oli painonpudotuksen alkuaikoina. Silloin tulosta tuli ja minulla oli vaa'an kanssa hauskaa. Se sopi sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Nyt kolme vuotta myöhemmin mietin sen käyttöä, koska en koe saavani siitä mitään irti. Joka kerta luku vaihtelee ja tunnen itseni vain rumemmaksi, mitä isompi numero siellä näkyy. Olen epäonnistunut kaikessa, kun numerot nousee. Olen huono ihminen.

Oon ihan luuseri, kun en saa muutosta aikaan puntarin lukemassa edes kolmessa vuodessa. Vai mites se asia nyt menikään?

Hack laite ja 80kiloa! / Ojentajapimppu! Läskiä vai lihasta?

Salilla tilanne on ihan toinen. Mitä enemmän painoa niin sen tyytyväisempi olen. Olen myös oivaltanut sen, ettei mun tarkoitus ole kehittyä niin, että jalkaprässissä on 300kiloa tai kyykkään 200kilolla. Mutta voima ja halu kehittyä vaatii painoja ja säännöllistä treenaamista.

Tässä muutama esimerkki tämän vuoden 2015 kehittymisestä. Puhun nyt nykyisen kuntosalini laitteista, kun painot/koneet vaihtelee niin paljon eri saleilla (esim. edellisellä salilla sain kevyesti 200kiloa jalkaprässissä tai Torniossa 180kiloa viisi toistoa... Mikä on todellinen paino niin sitä en tiedä.)

Hack-kyykky 11/2014: vain laite kuusi toistoa. 1/2015: 20kiloa+kone kuusi toistoa. 2/2015: 45kiloa+kone kuusi toistoa. 3/2015: 80kiloa+kone kuusi toistoa. Varmaan yksin olisi mennyt vain kolme, koska PT oli avustamassa lopussa. En saanut kokeilla isommilla painoilla, vaikka olisin halunnut. :D Kun taas 4/2015: 70kiloa + kone ilman siteitä viisi yksin!

Smits-kyykky: 2014: ei yhtään mitään... 1/2015: 10kiloa 12 toistoa. 2/2015: 20kiloa 15 toistoa. 3/2015: 30kiloa 12toistoa. Tuolloin tuntu, että vois mennä enemmän.. 4/2015: 50kiloa 6-8 toistoa..

Jalkaprässi: 2014: Hyvä jos liikku ilman painoja... 1/2015 30kg +kelkka 10 toistoa. 2/2015 30kg +kelkka 10 toistoa. 3/2015 100kg +kelkka kaksi toistoa yksin ja neljä lisää pt:n kanssa. 80kg+ kelkka meni viisi toistoa yksin ja kaksi lisää PT:n kanssa.

Leuoissa en saa yhtään puhdasta, kuminauhalla ehkä 4, punnertaa jaksan sen.. Ootas kun kokeilen... 14 miestä kylmiltäni ja RAKASTAN treenata vatsoja! Nykyisin ei oikeastaan ole enään sellaista "inhokki" päivää, mutta rinta, alaselkä ja vatsat kaipaa eniten tukea ja vahvistusta. :)


Toisin sanoen nyt aletaan olemaan samoissa painoissa ja vähän paremmissa, kuin "parhaimpina" aikoina on ollut. Tosin nyt on fiilis täysin eri, koska viimeksi söin ihan liian vähän siihen treenaamiseen nähden. Nyt on olo todella hyvä, näen kehittymisen tuloksia ja odotan jokaista treeniä ihan innoissani. Treenasin sitten yksin tai en. Vaikka yksin saan heivata heti sen 5-10 kiloa painoista pois niin se ei mun menoa haittaa. Kiitos mun PT:lle, jonka avulla olen selättänyt salipelkoni lähes kokonaan! :)

Mutta se saamerin paino. Siis mun oma paino! Käytyäni puntarilla haluaisin heittää nuo kaikki äsköiset kehut roskiin ja kaataa kaiken kuran siihen päälle. Olen lihava. Mun puntari ei voi olla rikki, koska vaihdoin siihen joulun jälkeen patterit ja olen lihonnut +4kiloa joulukuusta. Kaikki tämä on siis ollut turhaa, käynyt salilla, syönyt hyvin ja ollut syömättä karkkia. Ihan turhaan.


Turhautumisen ohella katson itseäni peiliin. Puntarin lukeman kanssa näen oikein ruman ja lihavan tytön. Joo olen lihonnut, myönnetään. Mutta kun heittää lukeman pois niin todellisuudessa näen juuri saman tytön, joka katsoi itseään peilistä joulukuussa. Mihin se +4kiloa on sitten tullut? Voimaan, lihaksiin ja toki niiden päälle rasvana. Mitä väliä? Viimeisen vuoden aikana mulla on täysin samat vaatteet käytössä, vaikka vaaka näyttää eri lukuja. Kehonkoostumus ei ole täysin luettavissa peilikuvan kanssa. Onko mun tarkoitus mahtua samoihin housuihin loppuelämän? Jos haluan kasvattaa itselleni lihaksikkaan pepun ja vahvat olkapäät niin onko tarkoituksena mahtua niihin samoihin vatteisiin vielä sen jälkeen? Ei, koska se ei ole mahdollista.

Mun keho muuttuu ja peilikuva muuttuu. Todellisuudessa jos treenaan tällain ja syön vielä siihen päälle hyvin niin oikeasti vaaka ei pysty edes näyttämään samaa lukua vuodesta toiseen. Ja vaikka näyttäisi niin silti keho muuttuu. Mulla toki ongelmaa on tuottanut epätoimiva kroppa, josta kerroin jo aikaisemmin. Mitä muutosta tässä sitten on oikeasti tapahtunut? Otetaan mukaan mittanauha.

Pvm: 9.3.2014 vs. 21.3.2015 (5.1.2013)
Vyörätö kapein -6cm vuodessa. (-8cm)
Levein kohta cm: -1cm vuodessa (+-0)
Reisi cm: -2cm vuodessa
Rinta cm: -4cm vuodessa (-4cm)
Käsi rentona cm: +1cm vuodessa
Paino cm: 66,3kg, 66,6kg, eli +0,3kg vuodessa.
(66,5kg ennen ensimmäistä kunnon painonpudotusta 2013!)

(Hirveä haaristelu tuossa 2014 kuvassa verrattuna muihin.)
Huomaatteko mun pointin? Toukokuussa 2014 painoin peräti 62,7kg  ja silti mun kehonkoostumus on muuttunut vuoden aikana. (2013 kuvassa suunnilleen sama paino ku 2014 kuvassa) Silti senttejä on lähtenyt pois, vaikka paino oli välissä paljon matalampi! Jos laittaisin tarkat luvut esille niin silti askel menisi alaspäin, vaikka paino heitteli +-4kiloa. Olen painanut myös tämän verran aloitettuani ensimmäiset nettivalmennukset, joten koostumus on muuttunut ihan hurjastu (siitä roikkupyllystä!) Eli kait tässä on oikeasti tehty jotain oikein. Oikein on se, etten ole seurannut puntaria, enkä aio jatkossakaan seurata. Tämä paholaisen numero olkoot sitten noussut tai laskenut niin sillä ei ole MITÄÄN merkistystä. Se ei määrittele mua ihmisisenä eikä mun onnellisuutta. Oman kuvan rakastaminen ja hellästi kerran vuoteen mittanauhan käyttäminen sopii mulle paremmin kuin hyvin. Onneksi tykkään ottaa salilla kuvia, joten jälkeenpäin voin katsella kuvia :)

Miehän en koskaan ole ollut laiha. Aina on löytynyt rasvaa lihan ympäriltä ja siihen mun on totuteltava, se on tavallaan osa minua. Eniten totuttelua on siihen, ettei mulla ole samallainen lantio kuin malleilla ja se ei katoa siitä mihinkään, vaikka mun kehonkoostumus muuttuisi kuinka paljon. Se on mun perus muoto, joka pysyy muuttumattomana kaiken alla. Luita kun ei siirrellä, eikä tarvitsekkaan. Ulkonäköä tärkeämpänä mun on saatava mun mieli tasapainoikseksi ennen mitään suurempia muutoksia. Mulla kiinnostais käydä vaikka toukokuussa kehonkoostumusmittauksessa, että näkisin vielä muutoksen siihen, mitä mulle on tapahtunut kahdessa vuodessa. (Olen käynyt kolmessa mittauksessa 2013)

Mie olen tässä ja nyt ja juuri tällaisena kuin olen. 
Minä itse, itse itseni pahin vihollinen ja rakastaja. Olin sitten minkä painoinen tahansa :)


Asunto

Hengissä selvitty!

16.4.15

Hyvää keskiviikkoa (melkin torstaita) jokaiselle! Täällä ruudun takana on Laura, joka on selvinnyt tästä kuukaudesta elossa!! Elossa uusilla huudeilla, josta kotia kovasti pyrin tekemään!

Ainoa päivittynyt paikka on instagram, joka kertoo mun edellisestä viikosta käänteisessä järjestyksessä oikealta vasemmalle:
  • Alkuun muutto sujui hyvin ja sain omat tavarat saman katon alle. Kiitän kovasti muuttomiehiä!
  • Sopivasti pääsiäisen jälkeen auto hajos, joten ei päästy muuttamaan arkipäivinä yhtään.
  • Sitten kaiken kukkuraksi makoilin kotona pienessä vatsataudissa ja alkavassa flunssassa..
  • Kirosin moneen kertaan sitä, että mulla on TAVARAA... Ja ihan liikaa edelleen :/
  • Juhlittiin anopin 50v juhlia, jotka muuttui yllättäen hääjuhlaksi!
  • Sunnuntaina heikolla hapella saatiin vietyä siskon viimeiset tavarat ja tiistaina sanoin vanhalle asunnolle ja kämppiselämälle soronoo!!
  • Minä, Riku ja Dana saman katon alla, en voisi olla tyytyväisempi <3 Vielä kun oppisin laittamaan ajoissa nukkumaan...
Juuri nyt en parempaan pysty, väsyttää sen verran paljon. Kuvittelin kiireen loppuvan siihen, kun saan kämpän luovutettua, mutta ei... Uuden kuvion harjoittelu yksin elämisen jälkeen on tuottanut yllättävän paljon vaivaa. Koneelle olen ehtinyt tasan nolla kertaa viikon aikana ja pahasti näyttää siltä, että perjantaina ehdin hengähtää seuraavan kerran ja silloinkin tulee kaveri yöksi tänne meille.. No kevät on kiireistä aikaa, joten se kestäkäämme. Palaillaan siis sitten kun nokka näkyy! :)

Esittely

Vitamiinit valtaa mun kaapit

9.4.15

Moni teistä arvaakin, että mun kaapeista löytyy ties mitä superfoodia, proteiinia ja treenijuomaa. Vitamiinit on kuitenkin näistä kaikista tärkeimpiä.

Tietämättömänä sitä veteli juuri ohjeiden mukaisesti jopa seitsemää eri vitamiinia aamuisin. En varmasti edes tiennyt, mitä kaikkia sitä mussutin, mutta viisastuneena olen lukenut asiasta enemmän. Olen nyt pikkuhiljaa ottanut takaisin käyttöön muutamia tuotteita, mitä koen tarvitsevani ja erityisesti kiinnittänyt huomiota laatuun.


Nestemäisyys on yksi ehdoton ykkönen nykyisin, koska tutkitusti silloin vitamiini imeytyy paremmin. Kielen alle ruiskutettavat B12-vitamiini ja D-vitamiini ovat mulla jokapäiväisessä käytössä. Niiden pienen koon ansiosta suihkeita on helppo kuljettaa mukana ja koostaan huolimatta kestävät todella pitkään. Jopa Riku on innostunut vitamiineista ihan uudella tavalla, kun joka aamu on ensimmäisenä maistelemassa näitä :)

Maitohappobakteerit auttaa ruuan kanssa ja helpottavat vatsakipuja. Ihan päivittäin en näitä käytä, ennemminki kuuriluontoisesti ulkomailla ja jos on joku lääkekuuri meneillään. Tämä kyseinen purkki on ainoa, joka on oikeasti näkyvästi auttanut mua ja siksi suosin sitä edelleen.

Omega-3 (purkki puuttuu) on vahvistamassa mun vastustuskykyä, koska syön niin vähän kalaa. Nykyisin pyrin kerran viikossa syömään kalaa, mutta aina se ei ole mahdollista.

Sitten on myös kaksi tuotetta, jotka haluan esitellä:

Magnesium tunnetaan helpommin kapselina tai pussina, mutta itse käytän tätä suoraan iholle! Tämä aine on pelastanut mut monilta kivuilta ja helpottanut salin jälkeistä jännitystä. Rakastan tätä suihketta, koska voin itse säädellä määrää ja saan samalla hierottua kipeät niskat auki aineen vaikuttaessa. Ei turhia ärsykeistä vatsalle vaan suoraa tehoa kipeään kohtaan. Rakkautta!

Viimeisenä esittelen mun unikaverin nimeltä melatoniini. Aine, jota käytän silloin tällöin parantamaan mun unen laatua. Varsinkin ulkomailla melatoniini auttaa pääsemään uuteen unirytmiin paremmin kiinni. Pahimpina aikoina olen käyttänyt jopa 6mg iltaisin lääkärin määräyksestä, mutta sitemmin oppinut, ettei liiallisesta käytöstä ole muuta kuin harmia. Tämä puhdas+ tuotteet ovat miellyttäviä koostumukseltaan ja hoitaa kyllä asiansa :)

Esittely

Kiina: Yellow mountain

7.4.15

Iltalehti kirjoitti otsikolla: Maailman hurjimmat kävelyreitit - rohkenisitko kokeilla? Kyllähän me kokeiltiin ;)
Kun näin yllä olevan uutisen, sain heti inspiksen jakaa teidän kanssa kuvia meidän kiinan matkasta. Matkailu kuume kasvaa ja tuo kiehtova maa vetää jälleen puoleensa näin kohta vuoden tauon jälkeen. Kiina vei kyllä mun ja Rikun sydämen ihan täysin ja se ei varmaan ole jäänyt epäselväksi.

Pekingin ja Shanghain reissun jälkeen otettiin ruotsin tyttöjen kanssa suunta kohti tuntematonta: Huangshang ja siellä sijaitseva Yellow mountain. Otettiin reissulla vain pieni maistiainen kiinan mahtavista vuoristoista ja voin käsi sydämmellä sanoa, että tuonne on palattava vielä joskus takaisin ja nähtävä vielä paljon lisää. Sen verran huikeat maisemat oli pelkästään sateisella säällä, en osaa edes kuvitella kirkkaan ilman lumoa. Huhhu, tuli kylmiä väreitä :)

"Googlen kuvissa paikka on ihan uskomattoman näköinen ja vaikka meille sattui sateinen päivä niin silti kokemus oli unohtumaton. Tuo on paikka, jonne on joskus pakko päästä uudestaan!" -Näin olen kirjoittanut jo viime syksynä reissun jälkeen omaan muistivihkoon.

Vuoristo on suuri ja me käveltiin vain pieni osa siitä. Ensin matkustettiin minibussilla n. 1h ajan keskelle pienen pientä kylää. Kylän hauraus näkyi jo ikkunoista ja kielitaidottomuus vielä enemmän. Kuitenkin pienen opastuksen jälkeen saatiin liput ja matkattiin toisella bussilla gondolin luo. Hop kohti vuorta!

Varoitus: Luvassa PALJON kuvia! :)


Pelkästään gondoli oli kokemuksen arvoinen juttu. Huipulla olevat äänet ja se tunnelma... Äh, turhaa alan tässä selittelemään mitään, antaa kuvien ja fiiliksen puhua puolesta! Ehdottomasti seuraavalla kerralla haluan NUKKUA vuorilla hostelleissa ja olla monta päivää vaeltamassa!

Portaita, kalliota ja ne keltaiset sadetakit, joita kiinalaisikis kutsutaan ;)

Bloggerin lukijat

FACEBOOK