Marimekon lompakko



Marimekko on aina merkinnyt mulle kestävyyttä, pitkäikäisyyttä ja ajatonta muotoilua. Oli kyse sitten laukusta, meikkipussukasta, penaalista tai lakanoista niin Marimekko on harvoin pettänyt odotuksia. Itse omistan muutaman laukun, meikkipusseja kolme, kaksi penaalia, neljät lakanat ja muutaman pyyhkeen. Töissä mulla on myös marimekon laukku, joka on toistakymmentä vuotta vanha ja edelleen priimassa kunnossa.

Olen jo muutaman ulkomaanreissun kohdalla ostanut jotain kalliimpaa itselleni muistoksi matkasta. Viime vuonna aloitin tämän perinteen ostamalla Turkin lentokentältä DKNY:n laukun. Espanjassa en oikein keksinyt mitään tarpeellista ostettavaa, mutta Helsinki-Vantaan lentokentällä sen hoksasin: Kunnollinen lompakko olis aika Bueno! Jonku aikaa siinä mietin eri mallien ja kokojen välillä, mutta aito nahka ja ruskea väri vei lopulta voiton. Joka päivä olen alkanut tykkäämään lompakosta enemmän ja enemmän, koska nahka kuluu nätisti ja menee hyvään muotoon. 


Lompakko on osottautunut sopivan kokoiseksi ja löytyy värinsä ansiosta helposti laukusta. Sinne mahtuu hyvin käteistä ja korttipaikkoja on riittävästi. Taittuvan läpän takana on ajokortille läpinäkyvä paikka ja sisäkuosi on oikein mukavan näköinen. Parasta on pehmeä aito nahka ja tämä kestää varmasti monen monta vuotta! Hintaa lompakolla on n.50e.

Löytyykö muita Marimekon faneja?

Uusi kihlasormus


Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa. Kihlaus on lupaus avioliitosta ja mulle erittäin tärkeä luottamuksen side. Kun häät alkaa olemaan ajankohtainen ja viereen tulee vihkisormus niin varmaan arvaatte, että jokaisen tytön unelma on saada se kimalteleva kaksikko nimettömään. Olen aina haaveillut timanteista, mutta kosinnan aikana oltiin juuri tulti kiinan reissulta ja halusin ostaa ns. "testisormuksen" siltä varalta, jos en sormuksia oppisi käyttämään. Tätä aikaisemmin en ole koskaan tykännyt sormuksista ja vähän jopa pelkäsin, että hukkaan sormuksen heti!

Kuinkas sitten kävikään, kun kihla osottautui niin sopivan siroksi, etten edes huomaa sitä mun sormessa! Tykkään myös sen "timanttisesta kuvioinnista", joten kaukaa katsottuna siinä voisi olla timantteja! Kuten aikaisemmin sanoin niin olin jo päättänyt kaksi vuotta sitten, että vihkin kaveriksi haluan oikeita timantteja. Nyt vihdoin kymmenen kokeilun jälkeen löysin Tampereella sen oikean ja olen ihan rakastunut. Siro, riittävän ohut ja juuri se oikea kihla.


12 pientä kiveä koristaa mun nimetöntä siinä vihkiä odotellessa. Pahinta tässä on kuiten se, että mun vanha kihla ei sovi mihinkään muuhun sormeen kuin vasempaan nimettömään!! Sen kohtalona on siis suurennuksen jälkeen siirtyminen oikeaan käteen, mutta väliaikaisesti olen pitänyt sormuksia samassa sormessa. Tuntuu ihan hassulta pitää enemmän sormuksia, mutta kait siihen sitten tottuu ajallaan? Viimeistään ensi kesänä.

Nyt vihkin löytäminen on 110 kertaa helpompaa, kun vanhan kanssa mikään sormus ei näyttänyt riittävän kiiltävältä tai -näyttävältä. Mutta kumpaakin sormusta haluan käyttää, niissä on niin paljon arvoa. Mitä Riku on ajatellut tästä sormuksesta? Hän on ollut kokoajan tietoinen siitä, että timanttisen sormuksen ostan ja sormuksien hinnasta en hääbudjetissa tingi, (toisin sanoen ostin tämän kihlan täysin omilla rahoillani) joten eiköhän se ole ollut vaan hiljaa ja ajatellut sanontaa: "naiset..." :') Hehe, oikeasti se tykkäs tästä, mutta keväällä mennään yhdessä ostamaan vihkit. Vaikka mie olen jo tasan tarkkaan päättänyt sormuksen niin ehkä on parempi vähän vielä miettiä ja pohtia loppuelämän sormusta :)

Tänään 25.10. 2015 toivotan hyvää kahdeksatta vuosipäivää mulle ja Rikulle. <3
Ihan hullunkurista ajatella, että vasta me oltiin 16 vuotiaita, ammattikoulussa ja nyt kohta me mennään naimisiin! Siitähän on vasta muutama vuosi! Onneksi vielä tullaan olemaan monen monta vuotta lisää, niin paljon mie rakastan tuota miestä! <3

Pohjoisen lumoa


Aina reissulla Levillä haluan käydä huipulla ihailemassa pohjoisen lumoa. Tällä kertaa meille sattui hyvä tuuri, kun huipulla oli vahva sumu. Härmistyminen on olomuodonmuutos suoraan kaasusta kiinteäksi ilman nestemäistä välitilaa, joka näkyi tuulen suunta puissa ja oksissa erikoisena jäänä! Kuvissahan tämä ilmiö ei näytä kummoiselta, mutta mun naamalla oli tuon reissun jälkeen 2mm jääkerros ja jumatsukka oli kylymä! Saatiin otettua aika kivoja kuvia ja haikein mielin luovutin kameran Rikulle huhtikuuhun saakka. 

Hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa leikkiä turisteja ja mehän tottakai lähdettiin ihailemaan ISOJA mökkejä Utsuvaaraan ja tottakai pongaamaan poroja! Tällä reissulla niitä näkyi ennätyksellisen paljon ja varmaan 200 poroa tuli nähtyä läheltä ja kaukaa. On ne niin kivoja, kunhan eivät tielle hyppele.

Hahah ja ekana snäppii....


No porot ei sen kummallisempia ole, mutta aina niitä on kiva nähdä! Kiertelyn jälkeen käytiin BFF pariskunnan kanssa Somassa syömässä ja suunnattiin viettämään yksi yö samaiseen kotiin, missä olimme viime UV:n "keskellä_ei_mitään". Mutta on se niin lumoava paikka! Pelailtiin korttia, käytiin ulkosaunassa, katsottiin Paratiisihotelli, naurettiin, nautittiin ja syötiin ihan liian hyvin. 

Nyt olen jo takaisin Danan luona ja käytiin kiertämässä Kätkävaaran pieni luontopolku koirien kanssa. Ilta jatkuu hyvässä seurassa rentoutuen ja viimeisistä lomapäivistä nauttien. Tämä aika on hurahtanut kyllä niin nopsaan eteenpäin, että ihan hirvittää ajatus, että häihin on tasan 9kk aikaa.. Se on ihan pian! :D

Kaukana kotoa


Viime perjantaina huokasin syvään, kun mulla alko loma. Viikon loma arjesta ja sen hulinoista tuli juuri oikeaan aikaan, mun pää ei olis kestänyt enään hetkeäkään minkäänlaista painetta. Toisaalta nyt tuntui, ettei kotiin voi jäädä tai edes kotikoti/anoppila ei siitä. Otin siis liput junaan ja bussiin.

Rovaniemellä mulla meinas tulla itku. Mulla on niin kova ikävä sinne asumaan ja varsinki vanhan kodin näkeminen oikein vahvisti sen, että kait mussa sitten asuu pieni lappilainen, joka kaipaa pohjoiseen. Rovaniemellä vietin vain puolisen tuntia, kun hyppäsin bussiin kohti Leviä! Kyllä mulla naurattaa ajatus, että kuukauden välein olen hotellissa. Kuukausi sitten Tampereella ja nyt täällä. 

Meidän tyttöjen herkkulakkoon kuuluu 2 vapaakorttia, joista toisen ajattelin käyttää tänään. Kävin hotelli huonetta odotellessa Kahvia Somassa kahvilla suklaakakun kera. Nyt taas vähän aikaa muistan, miltä suklaa maistuu.


Sellaista, enpäs ole pitkään aikaan kirjoitellut näin "livenä" tänne, mukavaa vaihtelua ainaiselle kirjoittelulle. Yleensä kirjoitan enemmän, mutta nyt ajatelin suunnata vielä hotellin salille ennen Rikun tuloa ja lähdetään sitten juhlimaan meidän vuosipäivää. Riku varmasti nauttii jo pelkästään tuolla pöydällä olevasta juustolautasesta. Toivottavasti syö kaikki nopsaan pois, en voi sietää tuota hajua. (En pidä juustoista) MUTTA suuri plussa hotellille hedelmistä, joita voi napsia iltapalaksi! 

Nauttikaa te muut lomalaiset lomasta ja ne jotka on töissä niin olkaa reippaita ilman stressiä. Pohjoinen kiittää ja kuittaa! :)

Yksin vai kimpassa?


Yksiö, kaksio, kolmio, kolmio ja jälleen yksiö. Neliöt ensin vain lisääntyneet ja nykyään puolet vähemman. Sellaista se elämä on, muuttuvia palasia ja valintoja täynnä.

Mulla kauhistuttaa ajatus siitä, että olen asunut jo kohta viisi vuotta omillani. Siinä ajassa olen muuttanut kahdeksan kertaa. Olen asunut yksin, Rikun kanssa, vanhempien nurkissa, anopin/apin kiusana ja vielä kämppiksen eli siskoni kanssa. Kaikissa nuissa olomuodoissa on luonnollisesti hyvät ja huonot puolensa.


Kun asut kimpassa jonku kanssa:
+ Kotona on aina joku, jonka kanssa voi raivota yhdessä bilettävistä naapureista (meillä kun on AINA ollut bilehile naapurit...)
+ Asunnon etsiminen on helpompaa, kun etsijöitä on enemmän!
+ Tai kun tulet kotiin ja siellä on joku, jolle voi kertoa päivin kuulumiset.
+ Tai joku on tehnyt ruokaa.... <3
+ Mun kämppiksellä on onneksi ollut parempi sisustusmaku kuin mulla, joten sisustaminen hoitui tuossa tuokiossa!
+ Jos avaimet jää kodin sisälle niin apu on yleensä lähellä. Ei tarvitse kallista ovipalvelua maksaa.
+ Muuttopäivänä on takuuvarmasti muutto kaveri!
+ Tilaa on heti enemmän neliöissä, kun kimpassa jonku kanssa maksaa vuokraa. Mulla on aina ollut yli 60 neliötä kaksiossa ja kolmiossa. Joten maksat vähemmän asumisesta.

- Tavallaan olet toiselle aina tilivelvollinen, milloin tulet ja mihin menet. Yksin ollessa saa olla itse itsensä herra!
- Vieraiden kutsuminen velvoittaa ilmoittamaan siitä toiselle. Extempore kaverireissut ei välttämättä onnistu niin nopsakkaasti, jos kämppiksellä on jotain muita suunnitelmia. 
- Kotona saa harvemmin olla rauhassa muualla kuin omassa huoneessa.
- Et voi yksin päättää yleisten huoneiden järjestystä tai alkaa hetken mielijohteesta vaihtamaan uusia verhoja. Mielipiteeseen tarvitaan aina kaksi.
- Ei puhettakaan, että voisit kuunnella musiikia illalla, kun toinen on jo nukkumassa.
- Pyykkipäivä on kahdelle naiselle yhtä helvettiä..
- Tai jos toinen on jättänyt tiskaamatta sen vuorolla..
- Vielä pahempi on ne likaset sukat keskellä olohuonetta....


Kun asut yksin:
+ Oot itse itsesi herra: Milloin tuut ja meet ei velvoita sua kertomaan siitä yhtään kellekkään!
+ Joskus taas kaipailen enemmän omaa rauhaa ja silloin on kiva mennä tyhjään kotiin omien ajatuksien kanssa.
+ Jokainen neliö on sun omassa käytössä.

- Jos asuu yksin niin silloin se avain varmasti jää kolmesti kotiin ja jostain kumman syystä taloyhtiön ovipalvelu kallistuu viidellä eurolla. Hups.
- Yksiö on aina yksiö ja huonekalujen asettelu on joskus yhtä sirkusta. Miten saada puolet pienempään asuntoon mahtumaan 160cm sänky ja sohva.. Tai jos kaappeja ei ole niin paljon kuin edellisessä asunnossa..
- Kukaan ei vie niitä roskia sun puolesta tai pyydä imuroimaan. Kaikki pitänee tehdä itse. Siis KAIKKI, myös niiden viemäreiden puhdistaminen...
- Yksin asuminen on kalliimpaa kuin kimpassa :(
(+ Tosin mulla on suht edullinen asunto Oulun hinnastossa, joten rahaa riittää myös muuhun.)

Mun ei varmaan tarvitse edes alkaa laittamaan luetteloa siitä, miltä tuntui asua vanhempien kanssa.. Siellä on aina ruokaa kaapissa yms, mutta kyllä se oma rauha on mulle se tärkein tekijä. Ikää kun alkaa olemaan 24 vuotta niin omillaan asuminen on mulle ehdoton juttu. Itsenäinen elämä ja se, että voi/osaa huolehtia omista asioista kuin aikuinen.

Tykkään asua yksin, mutta erityisen paljon odotan muuttoa Rikun kanssa. Ollaan myös huomattu, ettei mahduta tähän yksiöön kahdestaan, vaikka hätätilanteessa tämä on ollut ihan soppeli meille. Yksinkertaisesti olen jo päättänyt, etten halua enään asua kerrostalossa nykyistä asuntoa pidempää aikaa, joten seuraava muutto on toivottavasti rivitalo tai omakotitalo! Tosin vasta vuoden päästä, mutta aina on hyvä haaveilla... :)

Viittomakielinen räppäri Signmark


Viime viikon sunnuntaina kävin Valveella katsomassa viittomakielisen räppäri Signmarkin keikkaa. Hyväntuulinen ja sympaattinen Marko sai jälleen kerran viihtymään ja tykkään musiikista myös, vaikkei kukaan niitä viittoisikaan :) Mutta mun mielestä on hienoa, että tällaista on olemassa. Meillä opiskelu aikoina Marko kävi opettamassa viittomakieltä 2011 ja muutettuani Ouluun oli täällä keikka, joten tykkään! Kovasti tykkäsin uusista lauluista, mutta kaikkia ei ole vielä youtubessa julkaistu.

Jos menette musiikkia kuuntelemaan/ katsomaan niin koittakaahan viittoa lauluja mukana! :)





Sairastamisen jälkeen

Mie en ole pitkään aikaan päivitellyt blogiin liikunta juttuja ja viimeksi olen päiväkirjaa näyttänyt heinäkuun aikana. :) Heinäkuussa jaksoin liikkua suht ahkerasti, mutta ennen reissua mulle iski joku kesäflunssa ja se sitten vähän hidasti tahtia salilla. Toki reissuun lähteminen jännitti kovasti ja reissussa kävelin paljon. Muutaman kerran kävin ihan kuntosalilla, mutta kuumuuden vuoksi se oli aikas tuskaista! Juoksemassa kävin kerran, mutta muuten pyhitin olon levolle ja olemiselle :) 

Kotiin palattua sain muutaman kerran käytyä treenaamassa, kunnes iski tämä ihanan kamala poskiontelo-korva-kurkkukipu, joka jatkui lähes kuusi viikkoa.

Surulliseltahan tuo Heiaheian merkinnät näyttää syyskuun osalta.. Ennen niin värikäs palkki vaihtui näin tylsäksi, vaikka olisin merkinnyt kaikki liikunnat sinne. Mälsää. Tuona aikana olin peräti seitsemän päivää sairaslomalla töistä ja makoilin PALJON. Ainoat liikunnat oli oikeastaan pyöräily töihin ja töissä satunnaisia fysioterapia tuntien pyöräilyjä ulkona. Niissä ei vauhti päätä huimannut, mutta kyllä kunto meni tuossa ajassa niin alas, että ihan kauhistutti ajatus salille paluusta.. Samalla "masennuin" myös ruokapuolella ja se kyllä näkyi kehossa.

Onneksi sain taudin selätettyä kaikilta osilta ja nyt olen saanut liikuttua ihan mukavasti. Vielä kun saisin kehiteltyä uuden saliohjelman niin olis aika bueno. Kuvista varmaan huomaatte, että vaihdoin salin lähemmäs omaa työpaikkaa ja en ole katunut päätöstä hetkeäkään! Vaikka vanhasta salista tykkäsin kovasti niin kyllä Fressi on ottanut mut avosylin vastaan ja tykkään olla siellä ihan äärettömän paljon. Vaikka mulla on vielä jäsenyyttä vanhalle salille tämän kuun loppuun asti niin silti olen mieluusti käynyt Fressillä treenaamassa. Vaikka toki uudet kasvot aiheuttaa katselua, mutta olen viihtynyt siellä ihan sen vuoksi, että siellä on paljon erilaisia ihmisiä. On laihduttajia, kehonrakentajia, normi treenaajia ja jopa vanhuksia! Laidasta laitaan porukkaa :)

Sain liittymisetuna treenikassin, joka täyttää mun kriteerit täysin ja harmitaa oikein vanhan kassin puolesta, kuinka se joutuu nyt jäähylle uuden tieltä pois. Ensiviikolla menen kehonoostumusmittaukseen, PT-tapaamiseen ja kokeilemaan ensimmäistä kertaa ryhmäliikunta tunteja. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että liikunta ja kehon liikuttaminen pitää myös mielen virkeänä. Vähän kauhulla odotan, miten keho on reakoinut lomailuun ja pakkolepoon verrattuna heinäkuun tuloksiin. Ihana saada uudelle salille vähän uutta puhtia tekniikkaan, että pääsee heti kunnolla treenaamaan oikein! :)

Tällä viikolla tuli aika ihanteellinen liikuntamäärä, vaikka on ollut kiireinen viikko. Kolme ihan kuntosalia, yksi HIIT-sali ja yksi aerobinen lentopallo. Pyöräilen joka päivä 3km töihin ja takaisin, mutta sitä en merkitse enään listaan. Siinä ajassa ei ehdi hiki tulla ja meillä töissä on PALJON portaita. Peppu ja jalat kiittää ilmaisesta treenistä! :D

Salilla olen pidemmän aikaa treenannut vyön ja remmien kanssa ja nyt uuden salin myötä ajattelin hieman uudistua.. Toisin sanoen mulla meni hermot remmien pyörittelyyn ja sijoitin pienen omaisuuden Versa Grippseihin. Nämä palaset pitävät tangot paikallaan ja helpottavat mun puristusvoimaa= isommat painot! Näissä siis sama idea kuin remmeissä, mutta ovat paljon nopeammat ja käytännöllisemmät salilla. Voin kertoilla mun kokemuksia myöhemmin lisää, mutta olen nyt jo näihin kovasti ihastunut :)

Ikävän seesteinen lokakuu


Revontulet omasta ikkunasta. Oli pakko tipsuttaa ulos räpsiin muutama kuva. Jos huomenna näkyy revontulia niin lähen kyllä ajelemaan autolla pimeyteen!

Ikävä lokakuu, tuo rakkauden kuukausi, kiireen aika, mutta loppujen lopuksi rentoutumisen ja itsensä löytämisen kuukausi. Se aika vuodesta, kun haluan viettää aikaa itseni kanssa ja oppia hallitsemaan sitä. Kiireen vähentäminen, stressittömyys niin töissä kuin kotona ja ajan käyttö ilman aikatauluttamista. Missä välissä oikein ehtisin tuon kaiken toteuttaa?

Viime aikoina on tapahtunut paljon hyvää, mutta samalla on tullut paljon ikäviä uutisia, jotka on laittanut ajattelemaan elämää ja omaa hyvinvointia uusiksi. Toisaalta on kokoaikainen huoli ja ikävä, mutta oikeastaan tilanteelle ei voi mitään, joten miksi jäädä kotiin murehtimaan? Aina en voi peittää omaa oloa, koska jollain tavalla se heijastuu sitä kautta töihin ja erityisesti siellä jaksamiseen. Vaikka nyt en "käy ihan täysillä" niin teen parhaani ja olen siellä mukana sen, miten mun jaksaminen antaa myöten. Vaikka kovasti hymyilen, niin osittain mulla on todella huono olo. Ei ulkoisesti, mutta sisäisesti mulla ajatukset vähän myllertää tämän elämän keskellä. Mulla ehkä vähän pelottaa.

Enya - Only Time

"Who can say when the roads meet / That love might be in your heart? / 
And who can say when the day sleeps / If the night keeps all your heart / 
Night keeps all your heart?"

Muuten kokonaisuudessa mulla on menossa joku seesteinen kausi. Aika, jolloin en kaipaa menojen lisäksi mitään hulinaa ympärilleni ja kuuntelen 24/7 rauhallista musiikkia. Jopa salilla kuuntelen mielummin klassista kuin menevää rokkia. Oon tässä pohdintojen keskellä tullut siihen tulokseen, että mun mieli hakee sitä rentoutumista muuten menevään arkeen sillä musiikilla ja sitä kautta auttaa mua jaksamaan tämän kaiken.

En kuitenkaan sanoisi "suorittavani omaa elämää", vaikka se saattaa siltä näyttää ulospäin. Ei, kovasti nautin olostani juuri itsenäni ja vaikka jollain tasolla on vaikeaa niin silti mun arkeen mahtuu paljon hyviä asioita. Pyrin nauttimaan kaikesta tekemisestä ja ottamaan ilon irti niin paljon kuin mahdollista. Joka päivä olen löytänyt monta uutta ihanaa kiitettävää asiaa ja osannut aidosti nauttia niistä. Mulla on perhe, ystävät ja terveys. Mulla on rakastava poikaystävä ja kiva koti. Tee itselleni hyvää ruokaa ja huolehdin säännöllisestä ruokarytmistä. Liikun ja haastan itseäni. Olen tällä hetkellä todella kaukana siitä, mitä mun olo on yleensä tähän aikaan vuodesta.

Vaikka välillä tunnen oloni hiukan ulkopuoliseksi niin työstän nyt 110% varmuudella poistamaan itsestäni sitä Lauraa, joka kuului ennen mun elämään. Se, joka ahmi ongelmiin herkkuja ja jäi kotiin itkemään surkeaa elämäänsä. Se, jolla ei ollut määränpäätä tai motivaatiota tehdä asioiden eteen työtä. Sitä Lauraa mulla ei ole ikävä ja haluan oppia rakastamaan myös sitä puolta itsessäni sillain terveellä tavalla. Tavalla, jota voin kantaa ylpeänä koko elämäni loppuun asti.

Mutta tämä ikuinen väsymys on edelleen mun riesana. Iltaisin menen sänkyyn jo kymmenen aikoihin, mutta saan unen vasta monen tunnin päästä. Aamulla en jaksa millään nousta ja kun illat pimenee niin unen tarve vain lisääntyy. Kesällä en nuku ollenkaan, talvella en herää talvihorroksesta. Tämä on mun kohdalla kaikista suurin kysymysmerkki, mistä tämä johtuu ja kuinka saisin nukkumisesta säännöllisempää. Lepo on kuiten yksi elämän tärkeimmistä asioista ja sen puute aiheuttaa keholle kipuja ja mielelle häiriöitä. Tämä monen vuoden ongelma alkaa näkymään mun arjessa entistä enemmän. Ehkä mulla on hyvä syy muuttaa sinne Espanjaan, koska siellä nukuin hyvin? :)

Parasta tässä on se, että mulla on pian syysloma ja arvatkaa mitä silloin teen? Olen tietokonella niin paljon kuin ikinä jaksan istua ja NUKUN todella paljon! Teen juuri niitä asioita, mitä kaipaan todella paljon. Olisin kovasti kaipaillut lämmintä reissua tähän väliin, mutta nyt ei ole sen aika. Toivottavasti vielä tämän vuoden puolella saisin mahdollisuuden reissaamiselle.

Jos innostaa yhtään snäppääminen ja mun ajatuksen virran seuraaminen niin mut löytää timjaii nimellä :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat