Häihin 180 päivää.


Viime päivityksestä on kulunut aikaa (syyskuussa niistä kirjoittelin) ja nyt ajattelin purkaa vähän mun häästressiä kirjoittamisen muodossa. Kuvituksena kuvia menneiltä vuosilta ja viikonlopun häämessuilta. 

Kyllä, häihin on tänään jäljellä 180 päivää, mutta vastahan siihen oli yli 300? Tämä aika menee nopeasti ja mie haluan tehdä kaiken huolella, joten olen kuluttanut suunnitteluun aikaa - ja paljon! Kaasoni Jennin kanssa tuossa ennen joulua tavatessa vähän mietittiin hääjuttuja ja voi kaasoparat kuinka paljon olen suunnitellut ja miettinyt häitä, Jenni oli ihan ihmeissään, kuinka ihminen voi kuluttaa aikaansa niin paljon niiden suunnitteluun. Tai olla niin tarkka kaikesta, tai oikeastaan Riku on, mulle kelpaa vähempikin!

"Vink vink, Riku" ;)

Meille tulee suunnilleen 100 hengen juhlat, joka on mun mielestä ihan sopiva määrä ihmisiä yhdeksi illaksi. Illan aikana kun on tarkoitus kuitenkin jutella kaikkien kanssa, viettää hauskaa aikaa syöden ja tanssien niin, että kaikilla on mukavaa. Alunperin karsittiin sukulaiset ihan minimiin ja edelleen juhlissa on paljon meidän kavereita, joten vieraslista alkaa näyttämään aikalailla siltä, miltä se lopullisesti näyttää. Halutaan oikeasti meille tärkeitä ihmisiä ja sellaisia, joiden kanssa meillä on aina ollut mukavaa.


Muutama asia ollaan saatu konkreettisesti eteenpäin: Juhlapaikka ja pitopalvelu on hankittu! Viimeksi kerroin, että meillä on erimielisyyksiä juhlapaikasta, mutta se oikeastaan ratkesi sillä, kun saatiin meidän ensimmäisen vaihtoehdon tarjous: 6000e pelkkä juhlapaikka ruokineen.. Tähän ei siis kuulu ruuan lisäksi muu tarjoilu ollenkaan, ei oltaisi saatu itse koristella ja ehkä hyvällä mäihällä olis saanut tuoda karkkibuffet sinne. Tuohon päälle vielä erikseen iltapala ja muu niin hyvää päivää vaan! Jos pelkkään tarjoiluun yms. menee se 10 000e niin ei kiitos! Ihan kamalaa ryöstämistä ja en tietääkseni ole mikään miljonääri niin alettiin suosiolla heti etsimään uutta paikkaa jne.

Riku sitten ehdotteli muutamaa, kun mulla alkoi rahkeet loppumaan paikkojen suhteen ja mun soitoilla ei saatu mitään edistymään, kun kaikki oli jo varattu. (Lokakuussa kaikki jo varattu, joten olkaa ajoissa liikkeellä...) Riku on onneksi aika näppärä sulhanen ja sai hankittua meille juhlapaikan aika erikoisesta paikasta, pitopalvelun sopuhintaan ja vielä kun hankitaan tarjoilijoita ja tehdään itse iltapala niin eiköhän me juhlat saada järjestettyä. Oon kyllä ollut iloinen Rikun ahkeruudesta, kun näiden lisäksi on hankkinut valokuvaajan, hääauton ja muuta pientä tärkeää. Vielä kun saataisiin selvitettyä, mihin saakka saadaan juhlia vai joudutaanko suunnittelemaan myös jatkoja erikseen. Juhlissa nähdään myös nuori opiskelija tyttö, joka tulee ottamaan aamulla kuvat minun valmistautumisesta ja illalla virallisen kuvaajan lähdön jälkeen. Nuori kuvaaja siksi, että hän saa täytettä omaan portfolioon ja kokemuksia kuvaamisesta ilman liiallista stressiä!


Ensimmäiset "varaa päivä" kutsut on laitettu muutamille ihmisille, kun joulukortin mukana laitettiin sukulaisille pieni ilmoitus häistä. Vähän kuin "Save the date" -kutsu, mutta paljon pienemmässä muodossa.

Myös mietin infolappuja, kun nykyisin moni tekee sen suoraan nettiin? Itselleni ei ole tullut vielä kertaakaan vastaan infoa netissä, mutta toisaalta mikä sen kätevämpi! Saa paljon kirjoitettua ja muuteltua kuukausien aikana, mutta toisaalta meillä on niin tuttua porukkaa, että ne osaa kyllä soittaa meille suoraan, jos on jotain kysyttävää. Kuinka moni muistaa edes koko sivustoa käydä katsomassa? Vanhukset ei ainakaan.. Kysymys siis kuuluu: Info suoraan kutsuun vai erilliselle nettisivulle?



Oikeastaan edelleen eniten on väännetty kättä juhlien teemasta ja väreistä. Alussa mulla oli selvä visio, joka ei sopinut Rikulle ja sitten kun muutin sen niin itse lopulta itse vaihdoin sen ja nyt on vähän vielä värit hakusessa. Viimeistään kutsujen tilaamisen aikoihin värit on varmasti selvänä, koska teema jatkuu myös niissä ja kaikissa muissa korteissa. Ei oikein innostaisi niitä itse askarrella kokonaan, eikä kyllä tilata 50 kutsua jopa hintaan 400e.. Osataan niissäkin rahastaa, mutta vertaamalla varmasti löytyy mieluinen, toivotaan niin! Haastavinta tässä on siis juhlapaikan värikkyys, joka tuo sinäänsä haastetta värien päättämisessä. Jos vaan pääsisin sinne katsomaan, kun viime kerrasta on niin pitkä aika.

Onneksi tässä on sen verran aikaa, etten ala hätäilemäään kutsujen kanssa ennen helmikuuta! Jos olisin viime viikolla tilannut kutsut (kuten meinasin) niin olisin joutunut tällä viikolla tilaamaan jo uudet!

Menimme nimittäin vaihtamaan kirkkoa! Kun on hautajaisissa omassa hääkirkossa niin kummallekin tuli sellainen olo, ettei me haluta siellä naimisiin. Soittelin sitten seurakunnalle, että kuinka toisessa kirkossa olisi vapaata ja meidän onneksi kirkossa ei ollut YHTÄÄN varausta! Saatiin siis aikaistettua vihkimistä tunnilla ja kirkko on alle kilometrin etäisyydellä juhlapaikasta! Onni siis pienemmällä paikkakunnalla, isommassa tämä tuskin olisi mahdollista! :)


Itselleni ja kaasoille olen väsännyt juhlat.fi- sivuston kautta "muistivihkona", jossa siis voidaan vieraslistaa katsoa, merkata ketkä tulee, jakaa tehtäviä ja vähän katsoa, mitä puuttuu yms. Vielä ei olla ihan kokonaan saatu tuota käyttöön, mutta siellä on ihan käteviä tehtäviä mulle, etten unohda jotain.. Tosin 13% vasta tehty, eli paljon on vielä tehtävää ;)

Myös vaikeaa on se pirun sormuksen päättäminen.. Viikonloppuna Oulun häämessuilla kävin katsomassa jälleen samoja sormuksia, mitä olen koko syksyn katellut ja mulla on selkeät kolme vaihtoehtoa, mitä haluan ja niiden väliltä tulen ratkaisun lopulta tekemään Rikun kanssa. Uuden kihlan kanssa se sormuksen etsiminen on vielä vaikeampaa kuin luulin! Tämän kanssa sopii niin moni, mutta hinta taitaa olla se ratkaiseva tekijä, kun ei ihan taida rahkeet riittää siihen 5000e sormukseen. Sormus kuiten ostetaan aikaisintaan maaliskuussa, kun ollaan Rikun kanssa samalla paikkakunnalla. Vähän meinaa jännittää!

Sormuksien lisäksi häämessuilla ihastelin kauniita mekkoja, nappailin ideoita koristeluun, tarjoiluun ja kauneuteen liittyen. Kahden kaason ja kaverin kanssa siellä kierreltiin miettien miesten pukeutumista, höpötellen tarjoilusta ja lopulta päädyttiin syömään lounasbuffet Super parkin ravintolassa. Pakko kyllä kehua, etten ole ikinä saanut niin täyttävän hyvää lounasta! Siellä olisi saanut myös kakkubuffetin, mutta itse tyydyin vain salaattiin ja pysyin tiukkana koko päivän herkkujen suhteen. Alkaa siis mieli kääntymään myös mun häämekon täydelliseen istumiseen, kun noin -7kiloa olisi pudotettavissa ennen kesää. Ihme, etten potenut koko jutussa kertaakaan "Yhyy mie haluan tuon mekon!", joten kai olen löytänyt sen oman the täydellisyyden! (Mekko on juuri se viimeksi mainitsema mekko ja ainoa, mitä olen koskaan kokeillut!) Se toki mahtuu myös nyt päälle, mutta näyttää paremmalta ilman ylimääräisiä makkaroita vyötäröllä. Häämekko kävi kuun alussa pesulassa ja mun onneksi se saatiin täydellisen puhtaaksi, sileäksi ja siellä se odottelee salaisessa paikassa tyytyväisenä Rikulta piilossa :)


Mitä ajatuksia ja ideoita sain häämessuilta? Ensinnä se on kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja sieltä olisi saanut sormuksen hyvällä hinnalla! Miesten pukeutumiseen sain paljon uusia näkökulmia ja oikeastaan mun omat visiot koko häistä selkeyty. Olisin toivonut enemmän vinkkejä väreistä ja muutenkin itse hääjuhlasta, tuolla keskityttiin enemmän mekkoihin ja juhlapaikkojen varaamiseen, joista eniten hyötyä taisi olla 2017 vuoden morsiamille. Mutta ehdottomasti häämessut oli kiva tapahtuma, jossa saimme kulumaan aikaa peräti neljä tuntia! Messulla kerätyssä kassissa oli niin paljon lappusia, että niiden läpikäymiseen meni kotona melkein tunti. Muutama todella hyvä tarjous menee varmasti käyttöön :)

Ensiviikolla saan mahdolliset hääkengät kotiin, häälaukku on tiedossa ja joululomalla katseln äidin kanssa vanhoja koruja. Aluksi mietin koruja netistä, mutta yhtäkkiä hoksasin, että äidillä on edesmenneen mummon koruja ja sieltä löytyi myös mahdolliset ehdokkaat hääkoruiksi! Oikein sydäntä särkee ajatus siitä, että mummo pääsisi juhliin mukaan. Niin ne suuret ajatukset muuttuu tunteisiin <3

Mitä nyt on mietinnässä? (ne saamerin...) Kutsukortit, koristelut, bändi, sormukset, Rikun puku, häämekon pienet nappikorjaukset ja olkaimien muokkaus ja PAALJON MUUTA. Huhhu, voiko häiden järjestäminen viedä oikeasti näin paljon aikaa? Vastaus siihen on yksinkertainen: Kyllä voi!

Long time no see!


Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!
Monta kertaa olen koneen aukaissut vain laittaakseni sen takaisin kiinni. Tauko on tehnyt erittäin hyvää ja virtaa kirjoittamiselle löytyy, mutta eri tavalla kuin ennen. Kirjoittaminen on aina ollut mulle voimaa antavaa, mutta kun siitä tehdään pakkopullaa niin silloin on aika sylkeä ja miettiä, onko sitä könttiä pakko syödä. Ei ole. On olemassa muutakin, "terveellisempää" syötävää. Silloin on hyvä aika miettiä asiaa uudestaan tauon kera.

Mitä mulle kuuluu? Ihan hyvää. Olen miettinyt omaa elämää, masentunut, nousut ylös ja ottanut suunnan kohti parempaa. Oikeastaan tämän nätimmin asiaa en osaa ilmaista ja se riittänee tänne. Pieni breikki netistä ja koneella istumisesta on tehnyt todella terää ja olen kahden viikon aikana havahtunut siihen todellisuuteen, kuinka paljon olen aikaa viettänyt koneella. Viikolla on oikeastaan parempi, kun töiden jälkeen liikun, teen ruokaa ja nautin kavereiden seurasta. Viikonloppuisin kerkeää koneella sitten istua pidempiä pätkiä, kunhan on ensin normit asiat hoitanut. Mulle koneella oleminen on tapa rentoutua ja nautin siitä suuresti, mutta arkisin koen sen häiritsevän unta. Parempi siis jättää koneen käyttö minimiin ja ennen kello kahdeksaa illalla.


Syy tähän elämän miettimiseen ja kaikkeen muuhun on ollut jonkun asteinen suruaika ja nyt viikonloppuna on peräti kahdet hautajaiset. Tällaiset tapahtumat laittaa miettimään omaa ja muiden itsekkyyttä ihan uudelta kannalta. Kuinka niin pienet asiat kuin terveys ja muiden läheisyys saattaa vain yks kaks unohtua, mutta niihin havahtuu uudelleen. Olen miettinyt ihan itseäni, stressinsietokykyä ja tulevaa vuotta Oulussa. Missä haluan olla ja miten elää? Opiskella vai töissä? Tai ylipäänsä: Millaista mun elämä on rouvana ja uudella sukunimellä? Iiks, ihan jännittää ajatus siitä, että menen tänä vuonna naimisiin!

Aika on kulunut lähinnä töihin paluuseen, pakkasessa kävelyyn, liikunnan ja ruuan uudelleen löytämiseen ja tietty asunnon täysin tyhjentämiseen. Tulevan kuukauden aikana myyn kaiken ylimääräisen pois täältä ja aloitan tämän vuoden kevyellä mielellä. Yleensä olen tehnyt 1000 eri lupausta, joista suurin osa aina myös pitää vuoden loppuun saakka, mutta tällä kertaa ne on paljon kokonaisvaltaisempia ja paremmin toteutettavissa :) 

Huolehdin itsestäni, etten pala loppuun. Menen naimisiin hemmetin kauniina maailman ihanimman miehen kanssa ja muutetaan asumaan saman katon alle. Pidän yhteyttä ystäviin. Unelmoi ja mene joka päivä unelmia kohti. Pahalla hetkellä pysähdy miettimään parasta. Ja niin edelleen. Enemmän mennään siis tavoitteiden mukaan, kuin lupauksien. Tavoite on saada painoa alemmas välittämättä puntarin luvusta. Tavoite on saada kuntotestissä joka kerta parempi ja parempi aika... Mutta ennen kaikkea halu löytää se ilo elämään ja pitää kiinni niistä ihmisistä, joiden kanssa mulla on hyvä olla. 

Nyt mennään päivä ja hetki kerrallaan, mutta tämä viikonloppu on pyhitetty poisnukkuneiden muistamiselle ja surun haleille. En ole hengellinen ihminen, mutta hautajaiset on kuiten aika saattaa sielu rauhaan ja ikuiseen lepoon. Kun paikalla on vielä hyvä kanttori, joka soittaa kauniisti niin.. Kyyneliltä ei vältytä. Onneksi on lupa itkeä.

"Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie."

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat