Omenan tanssista juoksupolulle


Viime päivinä mulla on ollut ongelmaa puhelimen ja netin kanssa. Rakastettu Samsung galaxy S5 päätti sitten lähteä puhelimien taivaaseen ja raaskin viimein viedä sen huoltoon. Ihme ja kumma huolto ei kestänyt kuin reilun viikon, mutta siinä ajassa opin paljon: Meidän yhteinen matka päättyi ja tilasin puhelimelle loppulaskun.

Kärvistelin muutaman päivän pikkuveljen vanhalla s3 minillä, kunnes menetin hermot sen hitauteen. Liian hidas puhelin aiheuttaa kohonneen verenpaineen ja jatkuvan vatutuksen. Puhelimen kriteeri nro.1: Nopea toimivuus! Lainaan saatu note3 taas osottautu nettitoimivuudeltaan ihan huipuksi (nähtävästi kärvistelin yli vuoden ilman 4G yhteyttä siitä tietämättä..) mutta käytössä ihan liian suuri Note hajoaisi mun käytössä ihan liian nopeasti. Toisaalta näppärä, mutta kun haluaa vähentää koneella/puhelimella turhaa katselua niin iso puhelin on ehdoton nou! Kriteeri nro.2: Sopivan kokoinen käteen ja taskuun!

Olen jo pitkään haaveillut omenaan vaihtamisesta ihan jo oman tietokoneen vuoksi, mutta puhelimien hinta kauhistuttaa ihan kamalan paljon. "Ylihintaisia tonnin puhelimia ja yliarvostettua merkkiorjuutta" olen jankannut itselleni jo monta vuotta. Nyt kuiten sain kokeiluun vanhan mallin iPhone 4s -puhelimen ja en vaihda enää takaisin androidiin. Vaikka tämä puhelin on yli 5 vuotta vanha malli, silti toimii erittäin nopeasti ja toimivuudeltaan erittäin näppärä. Puhdistin samalla puhelimen kaikki viestit, kuvat ja yhteystiedot ajan tasalle. Vaikka vannoin itselleni käyttäväni omaa galaxy s5- puhelinta vielä jonkin aikaa niin saatoin ehkä vahingossa klikata itselleni uuden puhelimen varaukseen heti maanantaille. Näin ne päätökset muuttuu ja vanha pääsee kiertoon :)


Raskaan työviikon jälkeen suuntasin perjantaina katsomaan pikkuveljen vanhojen tansseja. Itku silmässähän tuossa kattelin nuorta rakkautta ja niin ylpeänä komeasta veljestä! Myös tyttöystävä näytti oikein kauniilta ja ehdottomasti parasta oli lopputanssi, joka kruunasi koko näytöksen! Ihan huippu kerrassaan! Vuoden päästä tanssii paljon tuttuja ja toivottavasti veli myös uudestaan niin pääsee taas tanssin hurmokseen :)

Vanhojen innoittamana päätin tehdä elämälle jotain ja löytää motivaation jo hukassa olevalle liikunnalle. Illalla miettiessä mulla halutti juoksemaa. Mietin, kuinka siistiä oli juosta ensimmäinen 10km lenkki, ruskamaratonissa seuraava ja viime vuonna olin kannustamassa veljeä, joka juoksi 16 -vuotiaana puolimaratonin. Jos hän siihen pystyy niin sitä hurahtaneena menin sitten ilmoittamaan itseni kesäkuun Rajarun juoksutapahtumaan ja puolimaratonille. 

Se muuten juostaan kun on kerta luvattu ja maksettu! Nyt on annettu pieni lisäbuusti ja motivaatio häädieetille joten aamulla ylös, ulos ja lenkille. Juoksun ohelle alan pikkuhiljaa lisäämään mukaan myös rasvanpolton ja kuntosalin niin kesällä näyttää sitten hyvältä! :)

Siemennäkkäri ja porkkanaleipä


Porkkana_leipä... KANANMUNAA... Virheitä tuli, mutta antaapas olla..! :D

Uuden ruokavalion myötä en ole enää leipää syönyt, mutta olen rakastunut porkkanaleipään. Jaa tässä kahden leivän ohjeen, joissa ei käytetä maitotuotteita ollenkaan. Tämä siemennäkkäri on kokeiltu Idajeminan blogista, (josta muuten löytyy paljon hyviä ohjeita! Suosittelen!) Voin melkein veikata, että tätä pystyy muokkaamaan niin paljon kuin haluaa ja saa aina hyvää leipää, joten rohkeasti vain kokeilemaan. :)

Siemennäkkileipä:
1 dl chia-siemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
2 dl jauhoja (esim. ruis)
1,5 dl kaurahiutaleita
1 tl suolaa
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 dl öljyä
4 dl vettä

Sekoita ainekset ja anna seoksen levätä n.5min.
Uuni 200 astetta. Paistoaika ensin 10min, leikkaa palaset veitsellä ja paista n. 40min.

Vinkki: Älä syö leipää liikaa, koska sisältää paljon kuitua! Voi mennä vatsa sekaisin, joten kohtuuella.

Nauti: Kuten tavallista leipää.


Tämä porkkanaleipä on mun lemppari! Tätä voi tehdä monella tavalla: Olen kokeillut tehdä "paakkuisena" murskattuun manteliin (yllä), täysin sileänä blendattuun (alla) ja viimeisimpänä kaurahiutaleista blendattuun jauhoon. 

Oma suosikki on ehdottomasti tuo sileä, joka pysyy parhaiten kasassa ja kun levittää riittävän ohuesti niin saa todella leipämäisen koostumuksen. Yhdestä annoksesta tulee ohut pellillinen, tupla-annoksesta saa koko ison pellillisen.

Vinkki: Korvaa puolet jauhoista cashewpähkinällä antamaan makua. Voit myös itse blendata pähkinät jauhoiksi.

Nauti: Kurkun salaatin tai pinaatin kanssa. Ripaus suolaa, balsamicon tai chilin kanssa. Nam <3

Materialismin ahdistus


Muistatteko, kun syksyllä mulla ahdisti älyttömän paljon kaikki materialisti ja aloin karsimaan elämästä kaikkea tavaraa pois.. Haaveilin ulkomaille muuttamisesta, minimaalisesta omaisuudesta ja kaiken turhan karsimisesta.. Itse asiassa tuossa lueskelin, etten ole maininnut siitä asiata täällä juuri mitään, mutta sellainen mulla oli! Siivosin kaikki kaapit, heitin PALJON roskaa pois, mutten saanut vielä karsittua mitään turhaa pois.

Viime viikolla mulla iski ihan kaamea todellisuus, että häihin pitäisi kerätä ihan liikaa vielä rahaa ja yksi tapa on myydä kaikki tarpeeton pois! Toisen roska on jollekkin toiselle aarre ja olen aina tykännyt kierrättämisestä. Mummo pakotti lapsena mut aina kirppiksille mukaan, joten sen olen oppinut jo pikkutyttönä :)

Tunnistan itsessäni pienen hamstraajan, jota en ole huomannut ennen kuin Riku siitä mainitsi. Aluksi nauroin sille, mutta nut alan pikkuhiljaa ymmärtämään, mitä Riku on sillä tarkoittanut. Edellisten muuttojen aikana olen aina yllättynyt, kuinka paljon mulla on tavaraa ja silti olen aina kaiken säilönyt.. Viimeisen vuoden aikana olen kokoajan harkinnut enemmän ja enemmän ostoksia, karsinut ja heittänyt pois turhaa tavaraa. Miettinyt ja pohtinut toimivaa järjestystä, koska mulle helppous on kaikista tärkeintä. Tavarat tulee olla helposti saatavilla ja huomaan kyllä heti, jos joku ei toimi. Se menee nimittäin epäsiistiksi hetkessä. Kaameimmillaan mulla on asunto yleensä arkisin, kun elämä pyörii töiden ympärillä... Joskus se pyöräilykypärä on keittiönpöydällä tai treenikassi keittiössä :'D

Jouluna tein suursiivouksen, mutta se ei riittänyt. 


Tällaisia kaamoksia ei synny ihan joka kuukausi, mutta sillon tällöin havahdun siihen, että kämppä on kuin sikolätti. Varmaan jokaisella on joskus kämppä niin. (Paitsi mun siskolla ja parhaalla ystävällä Jennillä, jotka on siivousfriikkejä...) Riku aina naureskelee mulle, että olen ikuinen siivooja, mutta yksinkertaisesti se vain tarkoittaa sitä, etten viihdy ympäristössä niin hyvin. Rovaniemellä meillä Rikun kanssa harvemmin oli niin sorkuista, ettei sisälle mahtunut, koska viihdyttiin meidän kodissa niin hyvin. Nyt vaan hoksasin, että Dana asui meidän kanssa ja koiran kanssa siivoaminen on yksi tärkeimmistä asioista :D

Olen aina tottunut asumaan tavaran keskellä. Nyt kun hyllyt alkaa tyhjenemään niin iskee pieni paniikki. Mihin se kaikki tavara katoaa? Pärjäänkö vähemmällä? Miten saan täytettyä hyllyt, vaikka todellisuudessa mun ei tarvitse niitä täyttää. Se on se tapa, mihin on tottunut ja vähän tuntuu oudolta. Muutokset on hyvästä ja niihin totuttelu vaatii aikaa, eikös nii?

Oli ihan pakko piirtää tuo ukkeli tuonne tavaran keskelle, koska yleensä siivoan nuin. Laitan pyykkiä ja yhtä aikaa lajittelen tavaroita eri huoneisiin ja kattelen jotain sarjaa. Saan paljon aikaan, kunhan löytyy oikea focus hommaan. Mun harmiksi olen vähän "joka paikan höylä", joka tekee montaa asiaa yhtä aikaa. Parempi olisi toki keskittyä yhteen asiaan, mutta sisälläni elävä AD/HD vaatii liikkumaan ja keskittyminen herpaantuu helposti. Tänään sain jopa viikattua kaikki vaatteet kahden O.C -jakson aikana ja tästä olen erityisen ylpeä. (Tosin kerkesin samalla hajottaa muutaman laatikon ja kuka nuo vaatteet veisi vielä kaappiin asti?!?!? Ainiin ja ehdin myös tyhjentää koneelta 32kikkaa kuvia veks...)


"Vaatekaappiin jopa jäi tyhjiä hyllyjä! Ennen treenivatteet oli kolmessa korissa, nykyisin ne mahtuu yhteen! Vatteet viikattu ja laitettu KonMari, eli Marie Kondonin tyylillä. "Maritin" siis mun vaatekaapin ja puhdistin kaiken turhan pois. Miksen ole kuullut tästä aikaisemmin?!?"

Paheeni on pienet tavarat, jotka lopulta aina nakkaan pussiin ja pussin kaappiin piiloon... Ei näin! Jos jokaiselle tavaralle olisi paikka niin tällaista ongelmaa ei olisi. 

En ymmärrä esimerkiksi sitä, että omistetaan kahdeksat verhot, kuudet matot, parikymmentä lakanaa, kun paljon vähemmälläkin pärjää! Pienen tavaran lisäksi mulla ei ole koskaan ollut enempää kuin neljät verhot. Kaksi mattoa vaihtelen vuoden mukaan ja tyynynpäälliset ovat mahdollisimman neutraaleja.


"Alkutilanne korujen suhteen: Paljon koruja kolmessa eri paikassa, joista en suurinta osaa ole käyttänyt vuosiin! Katsoin kaikki korut läpi, mietin käyttöä ja lopulta pussillinen koruja lähtee kiertoon. Nyt kaikki korut mahtuu samaan läpinäkyvään laatikkoon!"

Kaksi vuotta elelin siskon kanssa, jolloin mulla ei ollut asunnossa mitään muuta omaa kuin makuhuoneen tavarat. Silloin taisin ymmärtää sen, että ihminen ei tarvi kymmeniä verhoja, vaikka olihan se mukavaa, kun sisko jaksoi laittaa aina uudet verot eri vuodenajan mukaan, mutta ei mulla riittäis hermot sellaiseen. :)

Syy tähän on se, etten yksinkertaisesti ole vielä löytänyt haluamaani tyyliä ja vielä yksinkertaisempi selitys on se, ettei mulla ole tyylitajua sisustamisessa :'D En omista omaa asuntoa, joten vuokra-asunnon laittaminen on ollut aina vähän... No ei niin kiinnostavaa ja vielä vähemmän innostaa alkaa SÄÄSTÄMÄÄN tavaroita seuraavaan asuntoon? Hei haloo, mistä voi tietää, millainen asunto on ja mitä sinne kannatte säästää etukäteen? Isot tavarat kuten sohva ja sänky toki, mutta jotku verhot ja vastaavat... Ei mene mulla jakeluun. Mulla on toki ensimmäistä kertaa sellainen tilanne, että mulla on suunnilleen KOKO omaisuus saman katon alla, muutamaa turhanpäivästä tavaraa löytyy edelleen vanhempien luota (mm. iso kasa astioita, joista en varmaan ikinä pääse eroon...)

Tämän kertoo jo se, että teetin mun ensimmäiseen yksiöön neljät valkoiset läpinäkyvät verhot ja ne on edelleen mulla ollut käytössä jokaisessa asunnossa. Jos olen kyllästynyt niihin niin sitten vaihdan toiset verhot tilalle, mutta aina silti palaan nuihin takaisin. Koska ne on ajattomat ja todella nätit! Sama juttu lakanoissa, joita mulla on tasan kahdet, Toiset kaapissa ja toiset käytössä +yhdet vieraslakanat. Kylpypyyhkeitä on viisi. Toki tämä tilanne tulee vähän muuttumaan, koska toki Rikun kansa yhdessä asumisen aikana tavara lisääntyy, mutta on hyvä alkaa työstämään tätä asiaa jo nyt, ettei homma sitten karkaa ihan käsistä.


Yksi asia, josta helppouden näkee on keittiössä pienet purkit ja purnukat. Niitä voisi sanoa jopa mun heikkoudeksi, mutta niissä myös suosin kierrättämistä. Alussa kaikki oli erilaisia, nyt on ikean pieniä maustepurkkeja ja sitten kierrätettyjä purkkeja, joita on helppo käyttää aina uudelleen ja uudelleen. Näitä on myös todella kätevä kuljettaa reissuissa mukana, joten saan sinne omia ruokia mukaan entistä helpommin. Suurin osa purkeista on laatikossa piilossa, mutta olen laittanut pöydälle kaikki, mitä käytän joka päivä ja tuo systeemi toimii todella hyvin. Tyhjiä koreja ja laatikoita löytyy joskus jopa riesaksi asti, kun en raaski heittää niitä pois. Kauppaan otan aina mukaan omat pussit, joten roskapusseja ei kerry tähän asuntoon :)

Nyt tulee suuremman luokan paljastus: Mie rakastan KYNIÄ. Pienenä tyttönä meillä oli koulussa kilpailu, kenellä löytyy eniten kyniä ja meikä voitti sen heittämällä: Omistin silloin Viidakkokirja- laatikon, jossa oli yli tuhat eriväristä ja kokoista kynää. Rikulle oli alussa pieni järkytys, kuinka laahaan joka paikasta kyniä ja välillä suojelen niitä kuin omia lapsia. Kerran jopa itkin, kun lemppari kynä oli mennyt hukkaan! Voi elämä. Nykyisin haalin lähinnä näitä kumitettavia kuulakärkikyniä, joita omistan peräti 14 kappaletta.. Voin suositella myös niitä yliviivaus tusseja, sotkee paljon vähemmän ja voi korjata virheet helpommin! Tuo laatikollinen kyniä lähtee kiertoon, koska ostin vasta hyvät puuväri ja ei ihminen tarvitse näin montaa kynää.. :D

Vuonna 2015 lupasin saada kaiken omaisuuden saman katon alle. Siinä lähes onnistuttua haluan vuonna 2016 laittaa kaiken mulle turhan tavaran kiertoon. Helpottakoon tämä projekti mun materialistin elämää ja jos ostan jotain uutta niin se tarkoittaa automaattisesti jostain vanhasta luopumista.

Muutaman illan kun tässä vielä touhuilen niin saan kaiken tavaran valmiiksi! Ikuisuusprojektihan tämä on, mutta täten lupaan mun perheelle, että mun tuleva muutto on mahdollisimman helppo ja kevyt!  :)

Seuraa Facebookissa

Bloggerin lukijat