featured

Suolainen tai makea valkuaispannari

21.10.16


Todella helppo "jämäruoka", koska mun kaapista löytyy aina munia. Sähkövatkaimella vaahdosta tulee todella kuohkeaa vaahtoa verrattuna mun käsivatkaimeen! (Sillä kertaa ei ollut kameraa mukana.) Noin 400g valkuaista vastaa yhtä 250g maitorahkapurkkia, joten tätä pystyy huoletta syömään koko pellillisen. Munien määrää voi vaihdella sen mukaan, kuinka suuren annoksen teet.

Vinkki: Jos unohdat öljytä leivinpaperin, jää ruoka syömättä! Se ei nimittäin irtoa siitä millään, joten kookosöljyllä, chee-voilla, avokadoöljyllä tai oliiviöljyllä (ei extra virginiä, sitä ei saa kuumentaa) voitelu auttaa paljon!

Makea versio: Marjoja, tilkka hunajaa, raakasuklaata tai vaikka banaania nutellan kanssa. Jäiset marjat voi laittaa suoraan uuniin vaikka vaniljan kanssa.

Suolainen versio: Salaatin, kinkkua tai vaikka suoraan uuniin kasvisten kanssa. Maustaa voi mielen mukaan jo suoraan pellillä. Viimeksi laitoin viimeisen käyttöpäivän kinkut ja kurkut väliin suolan kanssa ja oli kyllä täyttävä ruoka!

P.s Vain mielikuvitus on rajana.. Kuten mun kuvissa, ne on kaikkea muuta kuin taiteellisia! :'D


Ja sitten herkuttelemaan. 

featured

Unelma itsestä - ensimmäinen kuukausi 2016

10.10.16



Varmaan moni jo siellä ruudun toisella puolella tietää, että olen ollut mukana monessa Unelma itsestä valmennuksessa. Olen myös aikoinaan kirjoitellut unelma itsestä blogiin kolme tekstiä. Tänä syksynä lähdin valmennukseen mukaan vuoden tauon jälkeen. Nyt takana on ensimmäinen kuukausi ja en voisi olla tyytyväisempi valintaan! Tämä valmennus on kultaa <3

Vaikka olen aikaisemminkin ollut mukana todella monessa eri valmennuksessa niin nyt viimein olen päässyt jyvälle siitä, miten nettivalmennuksen saa osaksi elämään. Sillä tavalla, että aiheiden työstäminen käy helposti joka päivä! Miten olen oivaltanut tämän ensimmäisen kuukauden aikana?





1. Campwiren ja työkirjan materiaaliin panostaminen

Unelma itsestä valmennuksessa on käytössä kaksi kanavaa materiaalin käyttämiseen: Unelma itsestä työkirja ja campwire sivusto. Kummassakin käydään yhtä aikaa läpi viikoittain vaihtuvia materiaaleja, joita toki voi käydä läpi juuri silloin kun itselle parhaiten sopii. 

Mutta viitaten mun tekstiin materiaalin saa käyttöön parhaiten, kun laittaa kalenteriin 1-2 kertaa viikossa ihan oman ajan, jolloin keskittyy 100% materiaaliin. Sulkee puhelimen, ei käytä sosiaalisia kanavia vaan antaa aikaa itselleen! Itse olen joka maanantai käynyt läpi materiaalin ja joka sunnuntai käytän aikaa työkirjan täyttämiseen ja asian prosessoimiseen. Mietin, mitä olen sinä viikkona oppinut ja käynyt läpi juuri kyseisen viikon aiheeseen liittyen. Olen jopa muutamaan otteeseen tehnyt muutaman meditaation! 

Muutaman kerran on ollut sellainen olo, ettei mieli riitä rauhoittumiseen, joten olen laittanut videot tai ääniviestit pyörimään samalla, kun olen viikannut pyykkiä. Tai kun olen ollut koiran kanssa lenkillä, koska yksinkertaisesti rakastan ääniviestejä! Niissä ihminen on enemmän läsnä kuin tekstissä! 

Eli anna jokaiseen viikkoon tai jopa päivittäin pieni hetki materiaalille! Näin saat jatkuvasti työstettyä materiaalia ja oivallat uusia asioita uudella tavalla jokapäiväisessä elämässä. Muistaa vain olla rehellinen tehtävissä, koska siitä näkee kehityksen vuosien jälkeen.



2. Yhteisöllisyys

Unelma itsestä valmennukseen kuuluu myös suljettu Facebook- ryhmä, jossa jokainen saa kertoa ja olla juuri sellainen kuin on. Jos on huono päivä niin varmasti jokainen käy kirjoittamassa tsempit ja päivä on pelastettu! Tai vastaavasti voi mennä kertomaan omista onnistumisista hyvillä mielin, jotta joku muu saisi itselleen voimaa. Vielä 16 viikonkin jälkeen ryhmä jää henkiin ja sitä kautta olen tutustunut ihmisiin.

WhatsApp keskustelut on kyllä mulle yksi parhaista jutuista! Lähes joka päivä tulee viestejä, milloin on hyvä tai huono hetki, milloin tulee ääniviesti tai pelkästään ihania kuvia. Oi että, mie niin tykkään näistä ryhmistä, missä ei ole liikaa ihmisiä, mutta jokainen saa omalla tavallaan osallistua keskusteluun oman halunsa mukaan. Sama pätee myös faceen, ketään ei pakoteta vastaamaan kysymyksiin, eikä ketään painosteta tai kenestäkään puhuta pahaa! :)

Uuteen valmennukseen kuuluu myös muutaman viikon välein tunnin ryhmäpuhelu! Tuntuu, että porukan näkee säännöllisin ajoin, saa tunnin aikaa itselleen ja omille ajatuksille ryhmän tuen kanssa! Niistä saa voimaa, rakkautta ja uskoa siihen, että yhdessä me pystytään mihin vain. Ja kyllähän me pystytään! On ihana nähdä uusia ja vanhoja ihmisiä kasvotusten turvallisesti kotona sohvalla. <3



3. Paluu hyvään rutiiniin

Olen pitkästä aikaa alkanut liikkumaan, kun olen asettunut asumaan paikalleen. Muistelen haikeudella niitä aikoja, kun liikunta kuului vahvasti mun elämään ilman mitään haasteita. Liikkumaan oli ihana lähteä joka päivä, enkä jättänyt yhtäkään treeniä välistä millään tekosyyllä. Pyrin saamaan sen saman tunteen takaisin, koska se on mahdollista!

Ilman säännöllistä arkirytmiä ruokailu on tuntunut haasteellisemmalta, vaikka luulisi sen olevan helppoa. Noup, koulumaailman rytmi syömisen suhteen on ihanteellinen ja nyt sen puuttuminen tuntuu haikealta. Aamuisin olen väsynyt, eikä sängystä jaksa nousta ennen puoltapäivää. Tässä on suuri haaste, jonka haluan voittaa: en anna pimenevien iltojen vaikuttaa mun uneen tai ruokailuun negatiivisesti! Myös tutustuminen uudestaan "terveellisiin" herkkuihin, joita reseptejä varmasti jaan myös täällä blogin puolella!



Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, mie vaan rakastan tätä valmennusta niin paljon, että haluaisin jokaisen naisen tässä maailmassa kokevan tämän. Tämän ihanan neljän kuukauden mittaisen valmennuksen, joka antaa suuret eväät tulevaisuuteen. 

Nostan nykyisin joka päivälle oman voima kortin ja jos näin pieni asia antaa voimaa uuteen päivään, niin me jokainen pystytään ihan mihin vain. Ihan kaikkeen. <3

Muistetaan elää tässä ja nyt. Hetkessä.

Espanja

Päivä 3: Lumoava Otivarin kylä

5.10.16


APUA! Kannattaisi varmaan joskus katsella omia luonnoksia vähän tarkemmin? Mulla on täysin unohtunut julkaista tämä teksti! 2015 kesällä olimme Espanjassa ja kolmen päivän ajan vuokrasimme auton ja ajelimme kolme eri ilmansuuntaa. Ensimmäisessä osassa kävimme aurinkorannikolla, toisena pohjoisemmassa Alhamassa ja viimeisenä päivänä pienen pienessä kylässä, Otivarissa.

Kolmantena auto päivänä nukuimme hitusen pidempään ja hyppäsimme auton kyytiin vasta puolen päivän jälkeen. Matka ei ollut pitkä, mutta määränpäähän saapuminen vei enemmän aikaa kuin normaalisti: Ensin päätietä pitkin pienille teille ja jyrkkien mäkien nousua kohti pieneen kylään. Ja kun sanon, että Otivar on pieni niin se tarkoittaa sitä, kun istuu ravintolan terassilla niin näet alku ja loppupään yhtä aikaa! 

Mua peloteltiin, että siellä on oikeasti jyrkkää ja oikeasti jotkut on jopa oksentaneet jännityksestä. Onneksi käytiin edellisenä päivänä ajamassa Alhamaan, joten ei tarvinnut niin paljon jännittää! Tällä kertaa tiet oli todella kapeita, joten enemmän jännitin, ettei tule rekkaa vastaan!


Otivarissa oli vain muutama ravintola ja saatiin suosittelu tähän nykyiseen. Me saatiin alkusalaatti tonnikalalla (Riku söi ensimmäistä kertaa avokadoa ja tykkäsi siitä!) ja pääruokana kanaa, jänistä ja ihania perunoita. Jänis oli kyllä jännän makuista ja kana hyvää, joten kannatti ajaa tuonne asti syömään. Huomasi, että paikkaa oli aikoinaan kaavoitettu turisteille, muttei koskaan ole onnistunut siinä. Paljon keskeneräisiä rakennuksia ja asumattomia koteja. Kait suuremmilla kaupungeilla ja lamalla on osuutta tähän asiaan. 

Toinen syy Otivarin vierailulle oli nähtävyys tasanne, josta näkyi hienot maisemat! Espanjassa normaalisti tottuu merinäköalaan, joten oli mukava nähdä myös vuoristomaisemaa ylhäältäpäin! Sinne menevä tie oli oikeasti puolikkaan auton kokoinen, toisella puolella totta kai ilman kaidetta suora pudotus alaspäin. Silloin pelotti!


Matkalla takaisin Torre del Mariin ajettiin rannikkoa pitkin Nerjan kautta. Jos meillä olisi ollut bikinit mukana niin oltaisiin ehdottomasti pysähdytty autioille rannoille, jotka näytti ylhäältäpäin taivaallisen ihanilta! Me kuitenkin koettiin olo niin laiskaksi, että ajeltiin vaan hissukseen takaisin omalle uima-altaalle.. Alkoi tuo autolla kulkeminen sen verran jo riittämään, että kolme päivää oli näin pienelle alueelle ihan sopiva aika. Illasta lähdettiin shoppailemaan ja aamulla palautettiin auto. 

(Tulipas haukea ikävä ulkomaille.. Ja mun edesmenneitä hoikkia käsivarsia.. :D)

Bloggerin lukijat

FACEBOOK