featured

Sokeriton vuosi

19.2.17


Haluan oppia tasapainoisen elämän. Aloitin 1.1. vuoden karkkilakon, joka vaihtui herkuttomaan vuoteen ja nyt loppujen lopulta sokerittomaan vuoteen! 

Olen tällä hetkellä sokerittomalla vuodella, jossa jätän mun elämästä pois kaiken valkoisen, teollisen sokerin ja ns. piilosokerin täysin. Miksi? Koska mulle sokeri aiheuttaa riippuvuutta, joskus ahminta kohtauksia ja muutenkaan en koe tarvitsevani sitä ollenkaan! Voin niin henkisesti kuin fyysisesti paljon paremmin ilman sitä!

Mie haluan päästä koukuista eroon ja harjoittaa omaa itsehillintää. Muilla kerroilla olen saanut tuloksia, mutta aina palannut vanhaan tapaan. Koen saavani karkeista ja muista herkuista enemmän haittaa itselleni kuin nautintoa.


Se on ollut mun tavoite jo monta vuotta! Olla puhdas lisäaineista ja sokerista. Näyttää siltä, miten elän ja olla esimerkkinä muille. Tuoda oma tietämys käytäntöön ja näyttää ulkoisesti omien tavoitteiden mukaiselta! Mulla on vielä pitkä tie edessä, mutta kun uskon siihen niin oikeasti kaikki on mahdollista! Ja tiedättekö mitä? Tässä hommassa toimii parhaiten tässä ja nyt -eläminen! Kun ei ajattele liian pitkälle asiaa vaan elää hetkessä, ei asiat stressaa niin paljon!

Esimerkkinä ollaan nyt kaverin kanssa samassa haasteessa mukana ja mie en ollut edes ajatellut ruokia, mitä haluan syödä ensiviikolla, kun haaste loppuu! J:n puhuessa ruuasta ja herkuista, mie havahduin siihen, että ennen olisin haaveillut moisesta, mutta mulle tämä on parempi! Jos ensiviikolla tuntuu, että haasteen viimeisenä päivänä haluan jotain niin sitten mennään sillä, mutta en etukäteen ala miettimään asiaa sen kummemmin! Sen tiedän, että ravintolaan mennään, mutta päätän ruuan vasta siellä paikan päällä!


Mikä mua pelottaa? 
Muiden tuomitseminen ja oma itsehillinnän puuttuminen erityisesti vanhoissa ympäristöissä. Kotona ei tuota mitään ongelmaa, mutta mua pelottaa palata sellaiseen ympäristöön, missä en voi täysin kontrolloida omaa ruokailua. Nyt omassa kodissa ei ole mitään houkutuksia, aina ruokaa jääkaapissa ja huolehdin, että syön riittävän usein oikeaa ruokaa! Olin jopa yllättynyt, kuinka hyvin tammikuun Oulun reissu sujui, mutta en ole vielä valmis kokeilemaan viikonloppua muualla. Muutaman kerran tässä olen käynyt viikonlopun reissussa ja oon oikein yllättynyt, kuinka hyvin ne on mennyt! Tosin jos joskus menen ystäville syömään niin ei ole pelkoa siitä, että alkaisin tinkaamaan lihan alkuperästä tai ruuan täysmaidottomuudesta, nou hätä! :'D

Mistä tiedän, että saan juuri sokerista oireita ja mieleni ei pysy kasassa? Testaamalla tottakai! Olen monen monta kertaa yrittänyt löytää sokerille "korviketta" ja näin neljän vuoden jälkeen todennut yllättävän monen "korvaavan tuotteen" aiheuttavan samoja oireita kuin sokeri! Oli kyseessä sitten proteiinipatukat, puddingit, kuivatut hedelmät.. Ainoastaan uskallan tällä hetkellä syödä maapähkinävoita, taateileita, banaania, palautusjuomaa, yhtä ainoaa raakasuklaata, rasvakahvia ja cafe break -pikakahvia. Niistä tiedän, etten saa mitään oireita vaan pelkästään hyvän mielen! Sitä mie juuri haluan saada: Nautintoa ilman pelkoa siitä, että haluan vaan lisää!


Nyt mulla on luotto itseeni ja hyväksi todettu uudenlainen tekniikka, joka on tähän asti kantanut pitkälle ja tulee varmasti myös kantamaan! Olenko kokenut mitään vaikeuksia? Joo, välillä kun mieli on maassa niin on vaikeampaa, mutta en ole luovuttamassa. Vaikeilla hetkillä sitä kehitystä tapahtuu, kun ei anna periksi! 

Syönkö enää koskaan mitään ns. tavallisia herkkuja? Ehkä jonain päivänä. Niin kauan kun ajatus ahdistaa, pysyn puhtaalla linjalla. Alan kokeilemaan sitten, kun olen siihen valmis. Mutta en todellakaan vielä. Raakaherkkuja (esim. itse tehtyä raakasuklaata) alan lisäämään sitten, kun niitä tekee mieli! Juuri nyt ei haluta, joten en väkisten lisää niitä mukaan!

Tämän kirjoituksen kaikissa kuvissa on jotain, mitä en halua /en pysty /en koe tarvitsevani enää nykyisin. Ja miehän olen testannut vuosien aikana paljon eri tuotteita.. Huhhu kuin järkytyin kuvia katsellessa, mutta toisaalta ilman kokeilua en tietäisi, sopiiko tuote mulle! Kuvat vuosilta 2012-2015.

Toinen, mitä olen ihan tietoisesti vältellyt pidemmän aikaa on aspartaami. Suosittelen joskus tutkimaan vähän tuotteiden selosteita, esimerkiksi mulle tuli yllätyksenä, että jokaisessa kaupan ketsupissa on sokeria ja jopa makeutusaineita! Kaupan limuista löysin ainoastaan kolme eri vishyä, jotka on ilman aspartaamia. Ei turhaan mediassa puhuta piilosokereita, sitä on nimittäin ihan joka paikassa!! Ihan 100% sokerittomuus on kyllä todella haastavaa, mutta teen päätökset ihan oman fiiliksen mukaan.

Onko mun elämä ihan kurjaa, kun en juhlissa syö kakkua tai ota kahvin kanssa keksiä? Ei mun mielestä! Pepsi Maxin kohdalla olen tehnyt poikkeuksen, koska juon sitä muutenkin todella harvoin! :)

Asunto

Tervehdys Kittilä!

13.2.17


Terveisiä Kittilästä! Tänne on nyt raahattu suurin osa tavaroista ja laitettu kaappeihin odottamaan seuraavaa muuttoa! Kyllä, ei vielä ihka omaan asuntoon päästy, mutta voin vaikka kiven kautta lyödä vetoa, että tämä on viimeinen muutto vuokra-asuntoon ihan hetkeen! :'D

Meillä on 105m2 neliö, jossa meitä asustaa sekalainen seurakunta jonkin aikaa! Mun ja Rikun lisäksi meitä on täällä toinen pariskunta ja täällä puhutaan arkisin vain englantia ja espanjaa. Luvassa siis aikamoinen kielikylpy meikäläiselle! Kuvia laittelen, kunhan pääsen tänne lopullisesti asumaan, vaikka täällä on nyt jo todella siistiä. Nyt kun kameran kaluston uusiminen alkaa olemaan meille ajankohtaista, että kameralla kuvaaminen ja erityisesti videot on saanut uusia tuulia. Onneksi Riku lupasi alkaa toteuttamaan ideoita mun kanssa niin saadaan vaihtelevaa materiaalia joka asian suhteen! :)

Me ollaan myös muutaman päivän aikana nähty niin siistejä autoja, että alta pois! Kyseinen Lambo on siis Janni Deler ja Jon Olssonin entinen auto, jonka ne myi muutama viikko sitten Monacossa. (video siitä) Ja se oli nyt LEVILLÄ?!? Samalla mainittakoon, että siinä on semmoinen pariskunta, jonka elämää mielelläni seuraan vlogin kautta, laadukas video ja hyvin editoituja pätkiä! Ehdottomasti tämän hetken parhaat vlogit, mitä seuraan. 


Tiiättekö sen tunteen, kun oot tavallaan seurannut jonku elämää kaukana täältä ja sitten ns. "idolin" auto on yhtäkkiä sun edessä ilman etsimistä? Niinku mitä? Mie en oikein tiedä, miten kuvailisin tätä tunnetta, mutta me ollaan Rikun kanssa oltu ihan mielissään tästä! Jos haluatte nähdä muutaman laadukkaan kuvan niin Rikun instagramista näkyy otoksia :)

Muutenkin viikonloppuna täällä on ollut aivan loistava sää! Nyt maanantaina mittari näyttää peräti +6 lämmintä! On ollu mukava laittaa tavaroita paikalleen ja vähän hengähtää ennen paluuta takaisin tyhjään Rovaniemen kotiin. Kirjaimellisesti se on tyhjä, koska siellä on ihan muutama laatikollinen tavaraa.. Voi olla, että lähden siskolle asumaan loppuajaksi!

Ai muutama laatikko tavaraa? Olin ihan jo täysin unohtanut, miten paljon tavaraa täällä Roissa on! Apua, kuka nämä hakis pois?!


P.s: Uusi video myös youtubessa, juuri tällä hetkellä työstän uutta ulkoasua ja maaliskuussa päästään ihan uusien juttujen pariin kun pääsen lopullisesti muuttamaan! :) 

Asunto

Elämän mullistava siivous

2.2.17

Kirjoittelin näin keväällä Oulussa 2016! Hassua, etten koskaan saanut kirjoitettua tätä loppuun ja julkaissut tätä. Muuton jälkeen ns. Marittaminen jäi vähän sivuun ja kotona asumisen takia koin sen mahdottomaksi. Nyt kun uusi muutto on edessä niin arvatkaas mikä "Maritus" tässä taloudessa on menossa juuri parhaillaan! Eli oikein ajankohtainen teksti!

Valon alkaessa lisääntymään lähes jokaisella iskee jonkin sortin kevätsiivous tähän aikaan vuodesta.. Mulla siihen meni kokonainen kuukausi, mutta se kannatti! (2016)


Alkuvuodesta (2016) mun kaveri Emma kertoi mulle pinkistä kirjasta, jossa käsitellään siivousta: Marie Kondo, Siivouksen elämänmullistava taika. Olin ihan että TÄ, mitä sä höpötät? mutta liityin sitten facebookissa KonMari suomi -ryhmään. Ensin ajattelin olevani väärässä paikassa, koska ryhmän kyselyn mukaan suurin osa "Marittajista" oli 30-50 vuoden ikäisiä. Olin siis selvästi nuorimmasta päästä! Tästä huolimatta innostuin tästä projektista niin paljon, että meinasin revetä housuista! Olisin voinut aloittaa siivouksen heti, mutta tämä koko prosessi aloitetaan lukemalla kirja. Olin helmikuussa tehnyt asuntoon "suursiivouksen", joka päätyi samalla tavalla kuin kaikki muutkin siivoukset: Muutaman viikon päästä asunnossa hallitsi taas kaamos. Joten kirjan lukeminen alusta loppuun on ehdottoman tärkeää, jotta tältä vältyttäisiin. 

"KonMarin ideologia on lyhyesti se, että tehdään kerralla kunnollinen siivous, jonka jälkeen kodin siistinä pitäminen on vaivatonta. Kaikki nojaa pitkälti siihen, että omistamme liian paljon tavaroita. KonMari neuvoo luopumaan kaikesta, joka ei tuota iloa. Kun omaisuuden karsinta tehdään kriittisesti ja kunnolla, on koti siivous- ja järjestelyoperaation jälkeen hyvää mieltä tuovien esineiden ja asioiden paikka. On samalla huojentavaa ja pelottavaa tajuta, miten paljon tarpeettomat ja tunteita herättämättömät asiat syövät kodistamme energiaa." (Lainaus Hiekkaleikkejä-blogista)

Aloitin inspiroimaan mielessäni kodin, millaisessa haluan elää ennen muuttoa. Mutta suurempi inspis lähti siitä, että haaveilen helposta muutosta. Siitä, etten vie täältä asunnosta mitään turhaa uuteen asuntoon. Semmoinen muutto, ettei mun tarvitse kertaakaan etsiä tavaroita muuton jälkeen vaan jokaisella olisi oma laatikko ja kaikki olisi helposti löydettävissä. En siis vielä järjestänyt tätä kotia unelmien kuntoon vaan tein tavallaan etukäteen raivausta tulevaisuuteen. 


Aloitin koko projektin heittämällä kaikki näkyvät roskat roskiin. Kuitit, laskut ja pienen pienet paperit, joita tahtoo kertyä vähän joka tasolle ja joka paikkaan. Löysin netistä huomattavasti projektia helpottavan listan, jota aloin noudattamaan orjallisesti. Kirjan lukemisen jälkeen järjestin tekemiseni niin, että sain vedettyä koko projektin mahdollisimman yhtenäisesti läpi.

Erikoisen tästä projektista tekee sen, että kaikki levitetään aina kasvojen eteen ihmeteltäväksi. Aluksi tämä tuntui hassulta, mutta pian huomasin, että se on erittäin toimiva tapa. Se, mitä et löydä silloin tai myöhemmin huomaat "unohtaneesi" tarkoittaa sitä, että ne laitetaan suoraan pois. Kuulostaa jopa raa'alta, mutta todellisuus on se, että jos jotain ei muista niin sitä tuskin tulee tarvitsemaan. 

Koko projekti aloitetaan vaatteista. Ne käydään läpi aina vaate kerrallaan ja heitetään epämiellyttävät pois. Vaatteet viikataan omalla (mahtavalla ja älyttömän toimivalla!) tavalla ja saadaan vaatekaappiin monta tyhjää hyllyä lisää. Vaikka alusvaatteiden viikkaaminen kuulostaa jopa hullulta niin sukissa tämä viikkaaminen toimii erityisen hyvin. Alla oleva sukka kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:

1. Kaikki lattialla                                    2. Muka järjestyksessä kahdessa korissa                 3. Järjestettynä yhdessä korissa.
Viikkaamisen hyvä puoli on se, että kaiken näkee yhdellä silmäyksellä! Tuosta parin kuukauden takaisesta siivouksesta toki oli apua ja osa vaatteista oli edelleen kauniisti viikattuna. Osa kategorioista oli heittämällä tehty kun suurin karsiminen oli jo valmiiksi tehty. Joitain tavaroita oli niin paljon, etten saanut kaikkia edes otettua samaan kuvaan! Mutta heittämällä helpoin oli vaatteiden, kenkien ja laukkujen karsiminen, koska olen karsinut niitä vuosien aikana jo vähemmäksi ja jokaisella on jokin käyttötarkoitus :)



Se miten ennen on mennyt huone kerrallaan, tässä tarkoituksena on käydä tavara lajitelma kerrallaan. Aloitetaan vaatteista ja lopetetaan valokuviin. Poistetaan kaikki tavara, joka ei tuota iloa.

Kylpyhuone oli periaatteessa ensimmäisenä valmis ja vaikka olin mielestäni karsinut sieltä paljon pois niin yli puolet purkeista silti sai häädön. Nyt siellä ei varmasti ole yhtään yli vuoden vanhaa purkkia tai sellaista, jota en käyttäisi 100% varmuudella! Tämä osuus oli mulle yllätys, koska mielestäni mie kuiten laittaudun suhteellisen vähän ja kaapissa oli niin paljon purkkeja... Vähemmälläkin pärjää!

Enempää kuvia en sitten projektista ottanut, koska tavarat muutti tuolloin asumaan laatikoihin!


Voin kertoa näin vuoden myöhemmin, että tämä siivous oikeasti TOIMII! Sain Oulusta muutettua Rovaniemelle niin helpolla muutolla, että todellakin se kaikki kirppistely ja tavaran myyminen oli sen arvoista! Kolme ihmistä Rovaniemen päässä suoritti auton tyhjentämisen muutamassa tunnissa ja tavarat löysi paikkansa! Parhaiten mulla on jäänyt käytäntöön vaatteiden viikkaaminen ja edelleen tänäkin päivänä on sukat suorana ja vaatteet kerällä! Rakastan sitä, että vaatteet on helposti nähtävillä! :)

Nykytilanne täällä Rovaniemellä on se, että täällä on periaatteessa puolet enemmän neliöitä täytettäväksi ja se on osoittautunut mulle vähän turmioksi.. Liika kotona oleminen on tuonut tyhjiön täyttämisen tarpeen, eli olen raahannut tänne asuntoon niin paljon turhaa tavaraa ilman sitä kiinnostusta luopua vanhasta.. Meitähän asuu täällä kaksi, joten siihen tavaran määrään on tullut paljon muutosta sitten Oulussa asumiselle. Riku aina ihmettelee mun kaappien siivoamista, mutta kyllä se vielä joskus sen ymmärtää!

Mun mielestä nämä kirjat (pinkki ensimmäinen osa, valkoinen on jatko-osa!) avaa hyvin sen ajattelun materiaalille ja sen omistamisen tarpeelle. Onko tarvetta omistaa 30. kenkäparit tai kuutta eri talvitakkia. Tai tarviiko niitä astioita olla kaapissa 12 hengelle, kun asutaan kahdestaan? Mulle puhdas ja siisti koti on erityisen tärkeässä asemassa jaksamisen kanssa ja mulla oikein ahdistaa katsoa nyt keittiöön, kun töissä ollessa mulla jää aina tuo kodin puhtaus vähän vähemmälle... Eri asia jos täällä olisi kaksi ihmistä 24/7, mutta pian tämä tilanne muuttuu!

Mulla on kuiten sen verran noussut omistamisen halu uudelle tasolle, etten ole koskaan ennen ajatellut moista! Nyt kun suunnitellaan tulevaisuudessa oman asunnon ostamista niin tullaan varmasti pitämään siitä ihan täysin erilaista huolta kuin vuokra-asunnoista. Siellä kun on lupa tehdä remonttia, jos seinän värit häiritsee. Jos keittiö ei miellytä niin sen voi laittaa kokonaan uusiksi! Jos tuntuu, ettei ole tarpeeksi tilaa säilytykselle niin sitä saa helposti lisää! Vuokralla tällaiset asiat jää yleensä haaveiluksi ja keskittyy vain siihen, ettei riko mitään! On se "oma" kuitenkin niin eri asia, että en malttaisi millään mennä enää vuokralle asumaan tai raahata tavaroita laatikoihin muutamaksi kuukaudeksi ja asua matkalaukussa! Vielä kerran sen kestää, mutta toivottavasti pääsen pian vielä "marittamaan" sellaisen asunnon, missä asun enemmän kuin vuoden kerrallaan!


PS. Vlogin puolelle julkaistu jo kaksi videota, höpinää ja löpinää 8 viikon haasteesta :)

Bloggerin lukijat

FACEBOOK